Animaatiotyöpaja

Ryhmäkoko: 3–5 henkilöä / yksi kuvauspiste
Kesto: 7 x 45 min + ensi-ilta (kokonaisuutta voidaan tiivistää, mutta varsinkin ensikertalaisilla on hyvä varata aikaa kuusi tai seitsemän opetustuntia)
Laitteisto: iPad tai vastaava tablet-laite, pöytäteline tai jalusta
Ohjelmisto: Sovelluskaupasta (esim. AppStore) ladattava stop motion -applikaatio, kuten iStopMotion, StopMotion, iMotion

Tavoitteet:

• Oppia stop motion -animaation perusidea
• Oppia käyttämään digitaalisia laitteita omien tuotosten tekemiseen
• Käyttää erilaisia materiaaleja tarinankerronnan välineenä
• Työskennellä osana pienryhmää
• Tarkastella liikkuvan kuvan illuusiota ja
• Ymmärtää, miten liike rakentuu kuva kuvalta
• Tarkastella ajan käsitettä sekä ajan ja liikkeen kausaalisuhdetta
• Oppia tuntemaan tarinankerronnan elementtejä: esim. yllättävä käänne, dramaturginen rakenne, konflikti, lajityyppi, henkilöhahmo

Aikataulu:

• Ideointi 15 min (lisäksi mahdollinen lämmittely 15 – 30 min)
• Käsikirjoittaminen 30 min
• Askartelu 90 min
• Kuvaaminen 90 min
• Editointi 90 min
• Ensi-ilta ja keskustelu

---

Työvaiheet

Ideointi (15 min)

Keksikää omaperäinen ja yksinkertainen idea, hahmot ja tapahtumapaikka. Kertokaa elokuvan idea opettajalle 1–2 lauseen mainospuheella, joka herättää kiinnostuksen nähdä elokuva. Vinkkejä ideointivaiheeseen.

Käsikirjoittaminen (30 min)

Tapahtumat luetellaan allekkain yksinkertaisilla lauseilla. Arvioikaa jokaisen tapahtuman kesto. Näin saatte arvion kokonaiskestosta. Tapahtumien kesto on hyödyllinen apuväline kuvausvaiheessa. Sisällyttäkää elokuvaan vähintään yksi kohta, missä tapahtumien suunta muuttuu yllättävällä tavalla. Vinkkejä käsikirjoittamiseen.

Askartelu (90 min)

Taustat, lavasteet ja hahmot rakennetaan valituista materiaaleista. Voitte käyttää päämateriaalina esimerkiksi paperikartonkia tai muovailuvahaa. Kun kaikki tarvittava on askarreltu, näytelkää läpi käsikirjoituksen tapahtumat käyttämällä askarreltuja hahmoja, lavasteita ja taustoja. Vinkkejä askarteluun.

Kuvaaminen (90 min)

Kuvatkaa tapahtumat rauhallisesti ja seuratkaa käsikirjoitusta. Muistakaa kuvata kohtausten sekä toiminnan alkuun ja loppuun ”ylimääräisiä kuvia”, jotta kerronnan tempo olisi miellyttävä. Kiinnittäkää katsojan huomio haluamaanne paikkaan lähikuvien avulla. Vinkkejä kuvaamiseen.

Editointi (90 min)

Luokaa elokuvalle rytmi. Ohjevideo iMovien käyttöön. Tiivistäkää turhat asiat pois. Jos elokuvaan tarvitsee äänittää puhetta tai muita ääniä, käyttäkää laitteen omaa mikrofonia tai laadukkaamman lopputuloksen takaamiseksi ulkoista mikrofonia. Tarkistakaa, ettei ääni tallennu liian hiljaa (paljon taustakohinaa) tai kovaa (äänet särisevät). Vinkkejä editointivaiheeseen.

Ensi-ilta

Aika juhlia! Elokuva on valmis. Jos matkan varrella on ollut kuoppia, ne on nyt voitettu. Onneksi olkoon, olette nyt elokuvantekijöitä! Vinkkejä ensi-illan järjestämiseen.

---

Opettajalle

Lapset työskentelevät 3–5 hengen pienryhmissä. Jokaisella ryhmällä on älylaite, johon on asennettu stop motion -sovellus. Laitteen tulisi pysyä paikallaan kuvausten ajan, joten se kannattaa kiinnittää pöytään erikseen hankittavalla pöytäjalustalla. Pala-animaation tekemisessä laite on asennettu kuvaamaan alaspäin ja laitteen alapuolella on noin 650 x 500 mm tilaa liikuttaa hahmoja. Vaha-animaatiossa iPad suunnataan kuvaamaan vaakatasossa esimerkiksi seinää kohti. Seinä tai siihen kiinnitetty taustakartonki on animaation tausta ja pöytä on pinta, jolla hahmot liikkuvat. Tämän jälkeen käynnistetään animaatiosovellus ja aloitetaan uusi projekti. Ohjelman asetuksista voi säätää kuvattavien ruutujen määrän sekunnissa työskentelyyn sopivaksi, sillä kuvaamisvaiheen työmäärä riippuu tästä luvusta. Suositeltava määrä on kuusi kuvaa sekunnissa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun on ottanut kuusi kuvaa valmista elokuva, koossa on yksi sekunti elokuvaa.

Mitä on stop motion -animaatio?

Stop motion on animaatiotekniikka, missä liikkeen illuusio luodaan käyttämällä fyysisiä elementtejä. Illuusio saadaan aikaiseksi, kun kohdetta liikutetaan hieman kerrallaan ja välissä tallennetaan still-kuva kohteen jokaisesta asennosta. Tämän jälkeen tallennetut kuvat esitetään perättäin, jolloin illuusio muodostuu. Animoinnin kohteena voidaan käyttää useita erilaisia asioita. Itse asiassa melkeinpä mitä vain voidaan animoida: kyniä, legoja, mukeja, kolikkoja, avaimia, leluja, hiekkaa tai vaikka ihmisiä. Animaation kohteet voi myös askarrella käyttämällä esim. muovailuvahaa tai kartonkia.

Animaatioiden tekeminen, mediakasvatus ja koulujen opetussuunnitelmat

Stop motion -animaatioiden tekeminen on helppoa ja hauskaa. Menetelmät ovat soveltuvia jopa alle kouluikäisille lapsille. Työskentelyssä yhdistyy useita mediakasvatuksellisia asioita. Vaikka animaatioiden tekeminen on melko helppoa, vaatii niiden tekeminen usein aikaa ja pitkäjännitteisyyttä. Paras neuvo aloittelijoille onkin pitää projektit yksinkertaisina. Animaatio soveltuu hyvin myös erityisryhmien, kuten kehitysvammaisten, maahanmuuttajien tai erityistä tukea tarvitsevien ryhmien käyttöön. Näillä ryhmillä animaatio toimii vuorovaikutuksen ja itseilmaisun välineenä.

Animaatioprojektien parissa työskentely vahvistaa lapsen uteliaisuutta ja mielikuvituksen käyttöä. Lapsi on aktiivinen tekijä, joka tuottaa ja arvioi tuotoksia eri ympäristöissä ja konteksteissa. Prosessissa lapsi sekä oppii medialla että oppii mediasta. Animaatio on siis  väline oppimiseen ja itseilmaisuun, mutta se on myös oppimisen kohde. Lapset oppivat kuinka käyttää digitaalisia laitteita ja ohjelmistoja. Työskentelyn tulisi olla ilon ja inspiraation täyttämää. Toisten lasten kanssa työskentelyssä kehittyvät sosiaaliset taidot ja lapset oppivat kuuntelemaan ja arvostamaan muiden lasten mielipiteitä.

 

Vinkkejä työvaiheisiin

Lämmittely (n. 15–30 min):

• Keksitään kaikki yhdessä mitä vain tapahtumapaikkoja ja kirjoitetaan niitä näkyville n. 15 kpl
• Keksitään mitä vain elämäntilanteita tai tapahtumia ja kirjoitetaan niitä näkyville n. 15 kpl
• Lämmitellään joko
  • A) tekemällä lyhyitä improvisaatioita, joissa 3–4 osallistujaa vuorollaan esittää jonkun valitun tilanteen valitussa paikassa. Improvisaatioissa saa puhua. Kun tilanne ei enää vedä, niin siihen voi lähettää uuden osallistujan (”Täältä tulee poliisi”) tai vaihtaa esiintyjät ja tilanteen. Tai
  • B) keksimällä jatkotarina, jossa kukin jatkaa siitä mihin edellinen jäi, ja paikka- ja tilannelistojen sanoja käytetään apuna.

Molemmissa harjoituksissa syntyy esimerkkejä yllättävistä käänteistä.

1. Ideointi:

Ryhmien tulisi keksiä omaperäinen ja yksinkertainen idea, jonka jokainen ryhmään kuuluva ymmärtää ja hyväksyy. Opettaja voi käyttää ideointivaiheessa erilaisia menetelmiä osallistujien luovuuden ja mielikuvituksen herättelyyn. Esim. tapahtumapaikkojen ja erilaisten toimintaa kuvaavien asioiden listaaminen ja niiden avulla pienten spontaanien jatkokertomusten keksiminen käy lämmittelystä ja voi myös tarjota eväitä juuri oman elokuvan ideaksi. Vaiheen päätteeksi ryhmän täytyisi pystyä kertomaan idea 1–2 lauseella. Ryhmä kertoo synopsiksen eli ”myyntilauseensa” opettajalle, joka toimii elokuvan ”tuottajana”. Opettaja joko hyväksyy myyntipuheen tai pyytää ryhmää vielä miettimään. Hyvä synopsis on sellainen, joka herättää mielenkiinnon ja halun nähdä elokuva valmiina. Idean tulisi olla omaperäinen.

2. Käsikirjoitus:

Tässä vaiheessa ryhmät miettivät ideaan sopivat hahmot ja tapahtumat. Tärkeää on, että elokuvan tapahtumia viedään eteenpäin toiminnan kautta eikä esim. hahmojen puheella. Pelkät puhuvat hahmot eivät useinkaan ole riittävän kiinnostavia.

Opettaja voi opastaa ryhmiä jakamaan elokuvan tapahtumat kolmeen osaan: alku-, keskikohta- ja loppuosioon. Alkuosassa esitellään elokuvan päähenkilö, tapahtumapaikka ja mahdollinen päähenkilön kohtaama ongelma / ristiriita. Keskikohdassa tapahtumia syvennetään ja päähenkilö kokee vastustusta, kun yrittää ratkoa ristiriitaa. Lopussa on huipentuma ja ratkaisu. Elokuvan tulisi sisältää käännekohta, eli kohta missä tapahtumien suunta muuttuu katsojalle yllättävällä tavalla (yleensä keskikohdan ja loppuvaiheen välillä).

Ryhmät tekevät käsikirjoituksen yksinkertaiseen muotoon. Esimerkiksi 7–10 ranskalaista viivaa riittää 1–2 minuutin mittaisen animaation tekemiseen. Vaiheen lopuksi ryhmät arvioivat jokaisen ranskalaisen viivan sisältämän lauseen / tapahtuman viitteellisen keston. Näin saadaan arvio elokuvan kokonaiskestosta. Aika-arviot toimivat tärkeänä työvälineenä kuvausvaiheessa.

Jos aikaa on käytettävissä enemmän tai osallistujat ovat yläkoulu tai lukioikäisiä, voidaan valmistaa myös kuvakäsikirjoitus eli jokaisen ranskalaisen viivan sisältämästä tapahtumasta piirretään ns. avainkuva eli kohtauksen keskeinen kuva. Tämä helpottaa kuvallisen kerronnan suunnittelua ja eri kuvakokojen käyttöä. Tämä ei ole kuitenkaan tarpeellista aloittelijoilla ja nuorilla lapsilla, joilla pääasiallinen tavoite on yksinkertaisen tarinan animoiminen. Toki lähikuvien käyttö on sallittua myös lasten tekemissä elokuvissa.

Esimerkki käsikirjoituksesta:

• Maatalon emäntä menee lypsämään lehmää, 10s
• Maitoa ei tule, emäntä on vihainen lehmälle ja poistuu paikalta, 5s
• Lehmä on ihmeissään, 3s
• Lehmä kävelee kauppaan sisälle, 5s
• Kuvataan kauppaa ulkopuolelta, kuuluu kassakoneen ääni, 3s
• Lehmä tulee ulos kaupasta ja kantaa mukanaan maitopurkkia, 5s
• Lehmä juo maidon, 3s
• Emäntä tulee lypsämään lehmää, 5s
• Maitoa tulee mukavasti ja emäntä on tyytyväinen, 7s
• Lehmä iskee silmää, 5s

3. Askartelu:

Animaatioiden pääasiallisena materiaalina voidaan käyttää esim. kartonkia (pala-animaatio), muovailuvahaa tai legoja. Myös muita materiaaleja voi käyttää luovasti esim. pumpulia (pöly)pilvinä tai auton pakokaasuna. Pala-animaatiossa askarrellut hahmot ja lavasteet kiinnitetään taustakartonkiin sinitarralla. Liimaa ei kannata käyttää, sillä lavasteita joudutaan usein liikuttamaan kuvausvaiheen alussa, jotta ne mahtuvat kuvarajauksen sisälle. Tämän vaiheen lopussa on tärkeää leikkiä tapahtumat läpi käsikirjoituksen kanssa. Näin ryhmälle tulee selväksi, mistä suunnasta hahmot liikkuvat ja ovatko kaikki käsikirjoituksessa luetellut tapahtumat ylipäätään mahdollisia toteuttaa tai miten ne toteutetaan.

4. Kuvaaminen:

Animaation kuvaaminen onnistuu helpoiten älylaitteiden sovelluksella (Stopmotion, iMotion, iStopmotion). Kuvauksissa olisi tärkeää käyttää jalustaa tai pöytätelinettä, jotta kuvauslaite saadaan pysymään paikoillaan kuvien ottamisen välillä. Jos on käytössä hyvälaatuinen langaton verkko, voidaan hyödyntää kahta älylaitetta, joista toinen toimii kamerana ja toisella otetaan kuvat talteen.

Kuvaamisessa on tärkeä seurata käsikirjoitusta ja tapahtumien arvioituja kestoja. Animaatiosovelluksen asetuksista voidaan asettaa sovelluksen kuvien määrä / sekunti. Tämä tarkoittaa sitä, montako kuvaa yhtä sekuntia varten täytyy kuvata. Aloittelijoille ja lapsille hyvä nopeus on kuusi kuvaa sekunnissa, eli kuuden kuvan jälkeen on koossa yksi sekunti elokuvaa. Tämä on hyvä pitää mielessä, jos käsikirjoituksessa lukee esim. ”lehmä juo maitoa, 3s”. Tässä tapauksessa tarvitaan 18 kuvaa tästä tapahtumasta. Pienten lasten kohdalla sekuntien ja kuvien määrän laskeminen voi olla vaikeaa. Tuloksena on animaatio, joka vilistää liian nopeasti eteenpäin. Tätä ei kannata säikähtää vaan tempoa voidaan säätää myöhemmin editointivaiheessa. Toki, jos materiaali on kuvattu kuusi kuvaa sekunnissa -asetuksella, materiaalin hidastaminen voi tehdä animaatiosta töksähtelevää.

Kuvaamisvaiheessa ryhmät on hyvä opastaa siihen, että elokuvan / kohtauksen / toiminnan alkuun ja loppuun kannattaa varata ”kärsää” ja ”häntää” eli toiminta ei saisi alkaa heti ensimmäisillä kaapatuilla kuvilla (yksi kuva on 1/6 sekunti eli todella vähän). Samoin esimerkiksi tilanne, missä auto pysähtyy ja hahmo nousee autosta kuvataan siten, että muistetaan kuvata auton pysähdyksen jälkeen hetki (4–6 kuvaa) pysähtynyttä autoa ennen kuin hahmo ilmestyy auton vierelle. Animaation rytmi on hyvä saada kuvaustilanteessa mahdollisimman miellyttäväksi. Sitä voidaan toki parannella hidastuksin ja pysäytyskuvin editointivaiheessa, mutta se on aikaa vievää eikä tulos ole välttämättä niin hyvä kuin kuvaustilanteessa aikaansaatu rytmi. Jos elokuvassa on puhetta, tulee dialogille laskea kesto ja ottaa tarvittava määrä kuvia.

Vältä näitä virheitä:

• työpisteen ympärillä työskentelevien varjot taustapaperilla
• kuvissa näkyvät sormet tai kädet henkilöiltä, jotka liikuttavat hahmoja
• kuvarajauksen reunalla näkyy pöytää, lattiaa tms.
• kuvauslaite heiluu tai tärähtää kuvien ottamisen välillä
• valoisuus muuttuu kesken kuvausten

5. Editointi:

Editoinnin tarkoitus on luoda elokuvalle rytmi; yhdistää kuva ja ääni yhdeksi kokonaisuudeksi, teokseksi. Editointi kannattaa aloittaa kuvaraidan kuntoon laittamisesta: kuvaleikkeitä voi tiivistää, nopeuttaa tai hidastaa. Leikkeiden välille sekä elokuvan alkuun ja loppuun voi tehdä siirtymiä (esim. ristikuva, häivytys mustaan). Lopuksi tehdään alku- ja lopputekstit, jos näitä ei ole kuvattu animaationa varsinaisten kuvausten yhteydessä.

Kuvaraidan editoimisen jälkeen siirrytään ääniraidan pariin. Vaikka elokuvien teossa kannustetaan siihen, että toiminta kuvataan elokuvallisen keinoin eli kuvilla näyttämällä, voivat hahmot luonnollisesti myös puhua animaatioissa. Kannattaa kuitenkin varoa tilannetta, jossa puheella toistetaan samat asiat kuin mitä hahmot tekevät. Puhetta kannattaa olla säästeliäästi. Puheen äänittämiseen voi mennä yllättävän paljon aikaa, jos vuorosanat eivät muistu mieleen tai alkaa naurattamaan.

Ensin kannattaa tehdä mahdolliset dialogin äänitykset, jonka jälkeen lisätään tehoste- ja tilaäänet ja musiikki. Yleensä elokuvissa ei ole juuri koskaan täysin hiljaista kohtaa (tosin tätä voi käyttää tehokeinona) vaan aina kuuluu jotain ns. tilaääntä. Hiljaisuuskin esitetään äänen avulla mm. kellon tikitys tai heinäsirkan siritys. Ennen äänitöitä kannattaa tehdä lista äänistä, joita editointivaiheessa tarvitaan. Ryhmä voi jakaantua ja osa voi etsiä tarvittavia ääniä ja musiikkia, kun osa editoi kuvaraitaa.

Yleensä äänitys kannattaa tehdä suoraan editointiohjelmaan, jolloin se voidaan yhdistää oikeaan kohtaan nopeasti. Äänitys voidaan suorittaa samalla älylaitteella, jolla editointia tehdään tai laadukkaamman lopputuloksen takaamiseksi voidaan käyttää ulkoista mikrofonia. Tulos kannattaa tarkistaa, ettei ääni tallennu liian hiljaa (jolloin kuuluu paljon taustakohinaa) tai kovaa (jolloin äänet särisevät). Puheen ja dialogin lisäksi voidaan äänittää myös tehosteääniä. Äänten äänittämien kannattaa tehdä mahdollisuuksien mukaan tilassa, missä ei ole muita ryhmiä tai muuta taustamelua. Myös ilmanvaihto- ja kylmälaitteiden läheisyydessä äänittämistä kannattaa välttää.

Kun ääniraita on editoitu, voidaan suorittaa koko elokuvan esikatselu. Osia elokuvasta katsotaan useita kertoja editointiprosessin aikana, mutta kokonaisuutta kannattaa katsella säästeliäästi, jotta omalle elokuvalle ei ”sokeuduta”. Jos ja kun elokuva näytetään joillekin muille, elokuvan idean ja tarinan tulisi yleensä avautua katsojille yhden katselukerran jälkeen. Esikatselun jälkeen tehdään tarvittavat muutokset ja säädetään äänentasot niin, että puheet, tehosteäänet ja musiikki ovat hyvässä tasapainossa.

Lopuksi elokuva tallennetaan laitteen muistiin videotiedostona. Tästä se voidaan jakaa pilvipalveluun tai toisille älylaitteille ja tietokoneelle.

6. Ensi-ilta ja julkaiseminen:

(Lähde: Elokuvakasvatuksen käsikirja, 2019)

Elokuvan saaminen valmiiksi on hieno juttu ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Ryhmä on tehnyt paljon töitä ja valintoja sekä käynyt läpi elokuvanteon eri vaiheita. Onpa prosessin aikana voitu kohdata myös vaikeuksia, ja välillä on voinut tuntua jopa siltä, ettei valmista tule ikinä. Vaikeuksien kautta päädytään kuitenkin usein voittoon. Jos elokuva on hyvin suunniteltu, suuria ongelmia ei ole ehkä ollutkaan. Seuraavaksi on aika saada työn tulokset myös muiden nähtäväksi. Tämä onnistuu järjestämällä ensi-ilta ja julkaisemalla valmiit elokuvat vaikkapa YouTube-kanavalla. Näitä varten täytyy huomioida muutama asia mm. julkisen esittämisen oikeuksista ja luvista.

Kun lasten tuotokset esitetään julkisesti, lasten huoltajilta tulee kysyä luvat esittämiseen. Jos lapsi ei saa esiintyä elokuvassa, mutta voi muutoin osallistua sen tekemiseen, voidaan näissä tapauksissa kyseiset lapset ohjata toimimaan eri rooleissa kameran takana, kuten ohjaajana, kuvaajana, äänittäjänä, editoijana tai käsikirjoittajana. Luvat on hyvä kerätä ennen elokuvaprojektin alkamista, jotta opettaja voi paremmin varautua mahdollisiin julkisen esittämisen ja elokuvassa esiintymisen kieltoihin.

Luokassa valmistuu yleensä samanaikaisesti useampi elokuva. Elokuvat kannattaa katsoa yhdessä, sillä muiden ryhmien töitä on mukava katsoa. Miten muut ovat onnistuneet? Millaisen vastaanoton oma elokuva saa aikaan? Ensi-iltaan voi kutsua muidenkin luokkien oppilaita ihastelemaan aikaansaannoksia. Ensi-illasta saadaan juhlavampi ja vaikuttavampi, jos sinne valmistetaan elokuvista julisteet sekä itse tapahtumaan vaikkapa pääsyliput.

Ensi-illassa elokuvat palkitaan aplodein. Tämän jälkeen niistä voidaan keskustella. Paras tilanne on, jos elokuvat herättävät oppilaissa keskustelua, missä opettajan rooli on toimia puheenjohtajana. Usein kuitenkin opettajan kannattaa valmistautua ja miettiä etukäteen joitain kysymyksiä, joita esittää elokuvien katsomisen jälkeen. Mitä enemmän aikaa on kulunut elokuvan tekovaiheesta sitä objektiivisemmin omaan tuotokseen pystyy suhtautumaan. Yleensä ensi-ilta järjestetään kuitenkin käytännönsyistä hyvin lähellä elokuvanteon päättymistä. Joissain tapauksissa melkeinpä välittömästi editointivaiheen päätyttyä.

Ensi-illan jälkeen elokuvat voi jakaa kaikille elokuvantekoon osallistuneille. Kätevä tapa on jakaa elokuvan latauslinkki jonkin pilvipalvelun (WeTransfer, Dropbox, Google Drive tms.) kautta tai ladata elokuvat YouTube-palveluun esimerkiksi koulun tai luokan omalle kanavalle. YouTubessa videot voidaan pitää yksityisenä (avautuu ainoastaan linkillä) tai ne voivat olla näkyvillä julkisesti. Jos elokuvat ovat julkisia, niin elokuvien asetuksista kannattaa käydä laittamassa kommentointimahdollisuus pois. Muutoin täytyy pitää yllä moderointia ja seurata mahdollisia asiattomuuksia kommenttikentässä.

YouTubessa tai pilvipalvelussa olevasta elokuvasta on helppo lähettää linkki eteenpäin. Elokuva on esimerkiksi helppo lähettää erilaisiin tapahtumiin ja festivaaleille, jotka näyttävät lasten ja nuorten tekemiä elokuvia. Yhtäkkiä onkin niin, että luokassa yhdessä ideoitu elokuva jatkaa elämäänsä koulun ulkopuolisessa maailmassa ja saa aikaan pitkäkestoista iloa sekä lasten oman äänen esilläoloa jopa osana yhteiskunnallista keskustelua.