Trikkejä, illuusioita ja optisia harhoja

Kesto: 2–3 x 45 min
Soveltuvuus: 1.–9. lk

Sisältö:

Valitaan ja toteutetaan yksi neljästä yksinkertaisesta illuusiosta, jotka kaikki voidaan helposti tehdä pelkän videokameran avulla. Työskentely tapahtuu 1—4 hengen ryhmissä. Jokainen ryhmä tarvitsee älylaitteen, missä on videokuvaamisen ohella mahdollisuus myös editoida videoita. Trikkielokuvia ei varsinaisesti editoida, mutta joidenkin trikkien kohdalla on hyvä, että on mahdollisuus valita ja kaapata yksittäisiä kuvia kuvatusta videomateriaalista tai tehdä kuvatusta videosta käänteinen video eli pyörittää se lopusta alkuun.

Tarkat ohjeet työpajan järjestämiseen löytyvät Pieni trikkiopas elokuvataikureille -menetelmäoppaasta (PDF). Seuraavassa on esitetty tuntisuunnitelma, työpajan trikkityypit sekä selostus siitä, miten ne toteutetaan.

1. Työpajan vaiheet
2. Trikkipankki ja ohjeet trikkien tekemiseen
   • Käänteinen video
   • Perspektiivihuijaus
   • Stop trick
   • Piksillaatio

---

Työpajan vaiheet

1. Työpajan käynnistäminen (5–10 min)

Työpajan aluksi opettaja kertoo, että seuraavien oppituntien aikana tehdään elokuvatrikkejä eli -illuusioita. Aikaa trikkien tekemiseen luokassa menee noin 90–135 minuuttia eli 2–3 oppituntia.

2. Trikkityyppien esitteleminen (10–15 min)

Opettaja esittelee eri trikkityypit.

• • Käänteinen video
  • Perspektiivihuijaus
  • Stop trick
  • Piksillaatio

3. Jakaantuminen pienryhmiin ja trikkityypin valinta (5–10 min)

Kun kaikki trikkityypit on esitelty, jaetaan luokka 2–4 oppilaan ryhmiin. Ryhmille annetaan ensimmäinen keskustelutehtävä (ks. Pieni trikkiopas elokuvataikureille -menetelmäopas (PDF), s.11), jonka tuloksena ryhmät valitsevat itselleen yhteisen trikkityypin, jota ryhtyvät työstämään.

4. Ideointi (10–20 min)

Ryhmän tehtävänä on ideoida kohtaus, jossa he hyödyntävät valitsemaansa trikkityyppiä. Ryhmä tekee suunnitelman lyhyestä tapahtumasta tai tilanteesta. Tarvittaessa kirjoitetaan tilanteen kuvaus paperille. Kohtaukset voivat kestää noin 10 sekunnista minuuttiin. Samassa kohtauksessa ei tulisi käyttää useita eri trikkityyppejä.

5. Valmistelut: Roolit  (5 min)

Kun suunnitelma on valmis, on aika valita henkilöt eri rooleihin. Yleensä elokuvatrikkejä voi tehdä hyvin pienelläkin ryhmällä – jopa yksin. Usein tarvitaan kuitenkin kuvaajan lisäksi myös näyttelijä tai näyttelijöitä.

6. Valmistelut: Kuvauspaikka  (5 min)

Kuvaamista ennen täytyy vielä miettiä sopiva kuvauspaikka. Tämä kannattaa miettiä etukäteen, jottei turhaan kuluteta aikaa etsimällä kuvauspaikkaa pitkin koulun käytäviä, pihoja ja kellareita. Kuvauspaikka voi tulla helposti jo ideointivaiheessa, jos ideana on vaikka hypätä keinusta tai laskea liukumäkeä.

7. Harjoittelu (10 min)

Kuvauspaikalla mietitään näyttelijöiden paikat ja kuvaaja valitsee kameralle paikan. Kameran paikka voi muuttua vielä sen jälkeen, kun harjoitellaan ja nähdään suunnitelma käytännössä. Helpoin tapa kuvata trikki on suorittaa kuvaaminen yhdestä kuvauspaikasta, jolloin kameraa ei tarvitse liikuttaa. Joissakin trikkityypeissä kameran liikuttaminen ei ole edes suositeltavaa.

8. Kuvaaminen (10–20 min)

Koska tilanne on suunniteltu ja harjoiteltu, niin kuvaaminen sujuu yleensä suhteellisen nopeasti. Kuvaamisen jälkeen ryhmä voi näyttää tallennetun otoksen opettajalle. Tämän voi antaa omat kommentit. Jos kohtausta voisi parantaa tai siinä on jokin virhe, opettaja voi ehdottaa uudelleen kuvaamista, jos aikaa on jäljellä.

9. Editointi (20–30 min)

Elokuvatrikkityöpajassa ei ole tarkoitus tehdä trikkejä kuvankäsittely- ja videoeditointiohjelmien avulla tai edes editoida tuotoksia vapaaehtoista musiikin lisäämistä enempää. Käänteisten videoiden tekemiseen tarvitaan joko editointiohjelmaa, jossa on mahdollisuus kääntää kuvattu leike takaperin tai mobiililaitteelle asennettavaa erityistä sovellusta (esim. Reverse Movie FX), joilla kuvatut videoleikkeet on helppo kääntää käänteiseksi (ks. Miten käänteinen video tehdään?). Myös piksillaatiota varten voidaan editointiohjelmassa valita ne ruudut, jotka perättäin esittämällä saavat henkilöt liikkumaan animoituina. Stop trick -tehostetta varten tarvitsee kuvata useampi otos. Nämä otokset yhdistetään editointisovelluksessa. Samalla voi parantaa tehosteen ajoitusta tiivistämällä ensimmäisen otoksen loppua ja seuraavan otoksen alkua.

10. Ensi-ilta (15 min)

Kun elokuvatrikki on valmis, se voidaan esittää muille. Tuotosten pohjalta voidaan käydä keskustelua siitä, miten eri ryhmien trikit on tehty ja oliko trikkien tekeminen vaikeaa.

---

Trikkipankki ja ohjeet trikkien tekemiseen

Tarkat ohjeet löytyvät Pieni trikkiopas elokuvataikureille -menetelmäoppaasta (PDF).

Käänteinen video

Vaativuus: Helppo
Soveltuvuus: 1.–9. lk. ja toisen asteen oppilaitokset
Välineet:

• Älylaite, kuten iPad tai vastaava
• Sovellus videoiden kääntämiseksi takaperin (esim. Reverse Movie FX)
• Ei pakollinen: Suojakuori (gripcase) älylaitteen ympärille, jolloin laite on turvassa, jos se tippuu kesken kuvausten
• Ei pakollinen: Musiikin ja äänten sekä alku- ja lopputekstien lisäämiseen editointisovellus (esim. iMovie)

Sisältö:

Trikkityypeistä helpoin toteuttaa on käänteinen video eli kuvattu video esitetään takaperin, lopusta alkuun. Tämän trikin keksivät Lumièren veljekset jo 1800-luvun lopussa, kun elokuvaprojektorilla näytettiin kuvattu elokuvakohtaus takaperin. Yleisö haukkoi henkeä, kun Kaatunut muuri -elokuvassa esitettiin kohtaus, missä muuri kaadetaan ja se nousee tämän jälkeen taianomaisesti pystyyn. Mitään vastaavaa ei oltu nähty koskaan aiemmin. Videon kääntäminen ei välttämättä onnistu älylaitteen editointiohjelmalla vaan sitä varten täytyy ladata erikseen oma sovellus (esim. Reverse Movie FX).

Miten käänteinen video tehdään?

1. 1. Ideoikaa lyhyt kohtaus tai tapahtuma.
   2. Kohtauksen kuvaamiseen käytetään älylaitteen kamerasovellusta. Asettakaa kamera videokuvaustilaan.
   3. Harjoitelkaa kohtaus kameran ja näyttelijöiden kanssa. Älkää kuvatko vielä.
   4. Kun harjoitukset sujuvat, kuvatkaa kohtaus kameralle.
   5. Kääntäkää kuvattu video takaperin videoeditointiohjelmassa, jos editointiohjelmassa on reverse-toiminto. Vaihtoehtoisesti ladatkaa älylaitteelle sovellus, jonka avulla voitte kääntää kuvatun videon takaperin (esimerkiksi Reverse Movie FX).
   6. Esikatselkaa käännetty video ja tallentakaa se älylaitteelle.
   7. Voitte vielä avata käännetyn videon esimerkiksi iMovie-editointiohjelmassa ja lisätä videoon musiikkia tai tekstejä. Tässä yhteydessä voitte haluttaessanne mykistää videon ääniraidan. Toisaalta takaperin kuuluva puhe saattaakin sopia joihinkin videoihin täydellisesti!

---

Perspektiivihuijaus

Vaativuus: Helppo
Soveltuvuus: 1.–9. lk. ja toisen asteen oppilaitokset
Välineet:

• Älylaite, kuten iPad tai vastaava
• Ei pakollinen: Suojakuori (gripcase) älylaitteen ympärille, jolloin laite on turvassa, jos se tippuu kesken kuvausten
• Ei pakollinen: Musiikin ja äänten sekä alku- ja lopputekstien lisäämiseen editointisovellus (esim. iMovie)

Sisältö:

Perspektiivihuijaus perustuu optiseen illuusioon eli havaintoharhaan. Se mitä nähdään vaikuttaa mahdottomalta tai todellisuuden vastaiselta. Yksinkertaisimmillaan perspektiivihuijaus saadaan aikaiseksi, kun kuvan etualalla (lähellä kameraa) ja taka-alalla (kauempana kamerasta) olevat kohteet ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Miten perspektiivihuijaus tehdään?

• 1. Valitkaa sellainen kuvakulma ja paikka, missä kuvan etualalle lähelle kameraa asetettu kohde on vuorovaikutuksessa kuvan taka-alan tapahtumien kanssa.
  2. Kameran eteen asetettua kohdetta kannattaa liikuttaa lähemmäs tai kauemmas kamerasta ja katsoa iPadin ruudulta, mikä on paras etäisyys. Samoin taka-alalla olevaa kohdetta (esim. ihmisiä) voidaan joutua ohjaamaan ja liikuttamaan, jotta esimerkiksi ihmisen hyppy kahvikuppiin osuu juuri oikeaan kohtaan.
  3. Etu- ja taka-alan kohteiden vuorovaikutus ja illuusio voidaan rikkoa poistamalla etualan kohde kuvasta kuvaamisen yhä ollessa käynnissä. Esim. kameran takaa tulee käsi ja nostaa kupin pois kuvasta.
  4. Kuvatkaa kohtaus yhdellä otoksella, jolloin videota ei tarvitse editoida, ellei haluta lisätä esimerkiksi musiikkia. Voitte katsoa videon heti kuvaamisen jälkeen.
  5. Musiikin ja tekstien lisäämistä varten avatkaa video iMovie-editointisovelluksessa tai vastaavassa.

---

Stop trick

Vaativuus: Melko helppo
Soveltuvuus: 3.–9. lk. ja toisen asteen oppilaitokset
Välineet:

• Älylaite, kuten iPad tai vastaava
• Editointisovellus älylaitteessa (esim. iMovie)
• Ei pakollinen, mutta suositeltava: Kamerajalusta ja kiinnitysmekanismi jalustaan älylaitteille

Sisältö:

Stop trick eli katoamis-, ilmestymis- tai vaihtotemppu. Tehostetta voidaan käyttää esimerkiksi kuvattaessa teleporttausta tai kun halutaan taikoa jokin esine näkymättömäksi tai vaihtaa se joksikin muuksi. Stop trick -temppu on siis kyseessä, jos esimerkiksi kuvattavan henkilön paidan väri vaihtuu kesken kohtauksen kuin taikaiskusta.

Miten stop trick -tehoste tehdään?

• 1. Ideoikaa lyhyt kohtaus tai tilanne. Esimerkkikohtauksessa henkilö istuu tuolille, mutta tuoli katoaa juuri ennen istumista.
  2. Asettakaa iPad jalustalle. Jos jalustaa ei ole, laite tulisi tukea vakaata alustaa (pöytä, hylly, tms.) vasten.
  3. Harjoitelkaa kohtaus. Harjoitukset etenevät samalla tavalla kuin kuvaustilanne, mutta sitä ei tallenneta kameralle.
  4. Kun harjoitukset sujuvat, voitte aloittaa kuvauksen. Kuvaaja tai ohjaaja antaa luvan näyttelijöille: ”Olkaa hyvä!”, ja käynnistää tallennuksen. Kuvatkaa tilanne siihen saakka, kun henkilö on juuri istumassa tuolille.
  5. Tässä vaiheessa kuvaaja painaa kameran tallennuksen taukotilaan ja antaa näyttelijälle merkin sanomalla ”POIKKI!”, jolloin näyttelijä osaa jähmettyä paikoilleen.
  6. Avustaja käy hakemassa varovasti tuolin näyttelijän alta.
  7. Kun tilanne on jälleen valmis jatkumaan, kuvaaja antaa merkin: ”KAMERA KÄY!” ja painaa sen jälkeen tallennuksen jälleen päälle.
  8. Näyttelijä ”herää eloon” ja jatkaa tilannetta siitä, mihin se jäi eli henkilö istuu tyhjän päälle. Näyttelijä reagoi tilanteeseen sopivalla tavalla.
  9. Avatkaa tallennetut otokset editointisovelluksessa (esim. iMovie).
  10. Tuokaa otokset editointisovelluksen aikajanalle. Jos sovellus tekee otosten väliin ristikuvasiirtymät, ne tulee poistaa. Otoksesta toiseen siirrytään suoraa leikkausta käyttäen.
  11. Tehosteen ajoitusta voidaan muuttaa ja parantaa tiivistämällä ensimmäisen otoksen loppua ja toisen otoksen alkua.
  12. Mykistäkää leikkeiden äänenvoimakkuus tai poistakaa ääniraidat.
  13. Lisätkää musiikkia ja äänitehosteita sekä alku- ja lopputekstit.

---

Piksillaatio

Vaativuus: Melko vaikea
Soveltuvuus: 3.–9. lk. ja toisen asteen oppilaitokset
Välineet:

• Älylaite, kuten iPad tai vastaava
• Animaatiosovellus älylaitteessa (esim. Stopmotion)
• Ei pakollinen: Editointisovellus älylaitteessa (esim. iMovie)
• Ei pakollinen, mutta suositeltava: Kamerajalusta ja kiinnitysmekanismi jalustaan älylaitteille

Sisältö:

Piksillaatio on stop motion -animaation muoto, missä animoinnin kohteena on ihminen. Tavallisesti stop motion -animaatio tarkoittaa staattisilla esineillä ja asioilla tehtyä animaatiota. Siinä esinettä liikutetaan hieman ja kuvataan yksi tai useampi still-kuva tilanteesta. Tämän jälkeen esinettä liikutetaan uudelleen, kuvataan, jne. Kun kuvatut ruudut katsotaan peräkkäin, näyttää siltä kuin kohde liikkuisi. Kyseessä on siis liikkuvan kuvan illuusio. Piksillaatiota voi käyttää trikkinä esimerkiksi silloin, kun vaikkapa halutaan liikkua kävelemisen sijasta liukumalla tai leijumalla. Leijumisen kuvaamisessa on kuvattavan henkilön edettävä hyppimällä saman korkuisia hyppyjä eteenpäin.

Miten piksillaatio tehdään?

1. 1. Keksitään idea piksillaatioon eli suunnitellaan kohtaus, jossa käytetään ihmistä tai ihmisiä animoinnin kohteina.
   2. Henkilön tai henkilöiden etenemistä kuvataan animaatiosovelluksen avulla aina 1–2 ruutua kerrallaan. Jos toiminta pysähtyy, kuvataan useampia ruutuja. Määrä riippuu siitä, kuinka pitkä pysähdys on. Sovelluksessa voidaan määritellä ruutujen määrä sekunnissa (fps, frames per second, framerate).  Tämä kannattaa asettaa esimerkiksi kuuteen kuvaan sekunnissa, eli kuusi kuvattua kuvaa vastaa yhtä sekuntia valmista materiaalia.
   3. Kuvaamisen jälkeen henkilö liikkuu hieman, jonka jälkeen kuvaaja ottaa jälleen kuvan animaatiosovelluksella.
   4. Ruutujen kuvaaminen ja kohteen liike toistetaan useita kertoja.
   5. Kameran täytyy pysyä liikkumattomana jalustalla tai muuten tuettuna.
   6. Kuvattu animaatio voidaan viedä editointisovellukseen (esim. iMovie) ja lisätä siihen äänet sekä alku- ja lopputekstit.

Animaatiosovelluksen käyttäminen tekee kuvaamisesta ja kuvien käsittelemisestä helppoa, sillä animaation kuvaaminen vaatii kymmeniä, jopa satoja kuvia ennen kuin kohtaus on valmis. Sovelluksen käytön lisäksi on ainakin seuraavat tavat tehdä piksillaatiota tai muita animaatioita:

1. 1. Kuvat voidaan toki ottaa myös älylaitteen tai kameran still-kuva -toiminnolla ja viemällä kuvat editointiohjelman aikajanalle. Koska aikajanalle tulee hurja määrä kuvia, voi olla helpointa tehdä editointiprojekti elokuvaksi (export) eli tallentaa se yhtenä videotiedostona laitteen kuva-arkistoon. Tämän jälkeen yhtenäinen videotiedosto avataan uudelleen editointiohjelmassa ja hidastetaan leikkeen nopeutta sopivaksi.
   2. Toinen tapa on kuvata kohtaus videokuvana ja valita editointiohjelman aikajanalla videokuvasta ne kuvat, joista halutaan piksillaation koostuvan. Älylaitteen editointiohjelmassa tämä voi olla suhteellisen työlästä, kun joudutaan pilkkomaan videoleikettä useista kohdin ja rajaaman halutut kohdat. Tämän jälkeen poistetaan kaikki muu tarpeeton materiaali.

Elokuvakerronnan perusasiat kehittyivät heti elokuvahistorian alussa 1800–1900-lukujen vaihteessa. Elokuvaan tutustuminen kannattaa aloittaa seuraavilla yksinkertaisilla harjoituksilla. Ne auttavat selvittämään elokuvataiteen syvimmän olemuksen hauskalla ja yksinkertaisella tavalla. Elokuvahistorian vaiheisiin voi tutustua lisää Aikamatka elokuvaan -menetelmäoppaan (PDF) avulla.

Seuraavat harjoitukset voidaan tehdä yksittäisinä työpajoina, missä kaikki suorittavat saman harjoituksen.
Toinen tapa suorittaa harjoitukset: luokka jaetaan neljään ryhmään oheisten tehtävänantojen mukaisesti. Jokainen ryhmä tutustuu elokuvan historiaan ja kerrontakeinoihin ryhmän oman aiheen ja ohjeiden mukaisesti. Lopuksi ryhmä esittelee aiheen, aikakauden ja kerrontakeinon sekä omat tuotokset muille ryhmille.

1. Liikkeen illuusio: Valmistetaan optinen lelu
   • Askartele rulla-animaatio (1.–9.lk)
   • Askartele thaumatrooppi (3.–9.lk)
2. Elokuvan keksiminen: Kuvataan Lumière-elokuva (1.–9.lk)
3. Elokuvaleikkaus: Kuvataan kolmen kuvan elokuva (2.–9.lk)
4. Elokuvan magiaa: Kuvataan stop-trick -elokuvakohtaus (3.–9.lk)

 

---

1. Liikkeen illuusio: Valmistetaan optinen lelu

1. Perehdy elokuvan esihistoriaan ja liikkuvan kuvan illuusioon lukemalla niistä Aikamatka elokuvaan -menetelmäoppaasta (PDF) tai etsimällä tietoa internetistä. Mitä tarkoittaa illuusio? Mitä tarkoittaa liikkuvan kuvan illuusio? Mitä olivat ns. optiset lelut? Millaisia optisia leluja oli olemassa 1800-luvulla ennen elokuvan keksimistä? Kuinka vanha on liikkuvan kuvan historia? Löydätkö jotain muuta kiinnostavaa tietoa aiheesta?
2. Valmista omia optisia leluja alla olevien ohjeiden mukaisesti.
3. Valmistaudu kertomaan keräämäsi tiedot ja esittelemään tekemiäsi optisia leluja muille ryhmille.

Askartele rulla-animaatio

Aika: noin 20 min
Soveltuvuus: 1.–9.lk

Materiaalit ja välineet:

• valkoinen tulostuspaperi
• lyijykynä, kumi
• värikynät

Ohjeet:

1. Leikkaa valkoisesta A4-kokoisesta paperista neljä suikaletta (suikaleen koko 7 x 21 cm)
2. Taita paperisuikale keskeltä, jolloin siitä tulee pieni vihko. Käännä vihko niin päin, että sivut avautuvat kuten kirjoissa, vasemmalle.
3. Avaa vihko. Piirrä keskiaukeaman oikeanpuoleiseen sivuun jokin yksinkertainen kuva. Piirrä kuva sivun keskikohdan oikealle puolen – ei siis aivan keskelle, mutta ei myöskään ihan oikeaan laitaan.
4. Sulje vihko. Sisäsivulle piirtämäsi kuva näkyy himmeästi etusivun läpi. Piirrä etusivulle kuva samaan kohtaan niin, että siinä on tapahtunut jokin muutos. Voit jäljentää kuvan paperin läpi, jotta saat sen samalle kohdalle.
5. Kierrä etusivu tiukasti kynän varren ympäri (kynää pyöritetään vasemmalle) aivan sivun sisäreunaan saakka. Nyt etusivu on rullalla, ja kynän varsi rullan sisällä.
6. Liikuta kynää nopeasti edestakaisin oikealle ja vasemmalle. Piirtämäsi kuvat näkyvät vuorotellen. Kokeile eri nopeuksia.
7. Lisää kuvaan elementtejä tai väritä kuvat.

 

Askartele thaumatrooppi

Aika: noin 30 min
Soveltuvuus: 3.–9.lk

Materiaalit ja välineet:

• kumilenksuja
• valkoinen kartonki
• sakset
• rei’ittäjä
• lyijykynä, kumi
• värikynät

Ohjeet:

1. Leikkaa kartongista kaksi palaa. Kummankin palan mitat voivat olla esim. leveys 9 cm ja korkeus 6 cm.
2. Piirrä toiseen palaan esim. ympäristö ja toiseen hahmo, jonka haluat esiintyvän tuossa ympäristössä. Voit laittaa palat päällekkäin, kun piirrät toisen kuvan. Näin ensimmäinen kuva näkyy kartongin läpi ja toinen kuva tulee varmasti oikeaan kohtaan. Jos kuva ei näy läpi, kokeile piirtää ikkunaa vasten.
3. Laita palat päällekkäin – tässä vaiheessa toisen kuvista tulee olla ylösalaisin – ja tee molemmille sivuille reiät (esim. rei’ittimellä) puoleen väliin.
4. Pujota kuminauhat molempiin reikiin (yksi / reikä) ja tee solmu tai silmukka, jotta nauhat pysyvät paikoillaan.
5. Pyöritä nauhoja sormiesi välissä edestakaisin, jotta thaumatrooppisi alkaa pyöriä.
6. Onnistuneessa Thaumatroopissa nopeasti vilisevät kuvat yhdistyvät yhdeksi kuvaksi.
7. Väritä kuvat.

 

---

2. Elokuvan keksiminen: Kuvataan Lumière-elokuva

Aika: 2 x 45 min
Soveltuvuus: 1.–9.lk

1. Perehdy elokuvan keksimiseen ja ensimmäisiin elokuvanäytöksiin lukemalla näistä Aikamatka elokuvaan -menetelmäoppaasta (PDF) tai etsimällä tietoa internetistä. Milloin esitettiin ensimmäinen maksullinen elokuvanäytös? Kuinka vanha keksintö elokuva on? Missä ensimmäiset elokuvanäytökset järjestettiin? Millaisia ensimmäiset elokuvat olivat sisällöltään ja pituudeltaan? Miksi ne olivat niin lyhyitä? Keitä pidetään elokuvan isinä eli ensimmäisinä elokuvantekijöinä? Löydätkö jotain muuta kiinnostavaa tietoa aiheesta? Valmistaudu kertomaan keräämäsi tiedot muille ryhmille.
2. Valmista oma Lumière-elokuva pienryhmässä (3–5 oppilasta / ryhmä).

Laitteisto:

• videokuvaa kuvaava laite (älylaite tai videokamera)
• jalusta (ei pakollinen, mutta suositeltava)
• editointiohjelma (ei pakollinen)

Ohjeet:

1. Katso YouTubesta ennen oman elokuvan tekemistä Lumièren veljesten varhaisia elokuvia.
2. Valitse kuvauskohde tai suunnittele kuvattava tapahtuma.
3. Aseta videokamera tai älylaite jalustalle, jos sellainen on käytössä.
4. Valitse kuvakooksi yleiskuva, kokokuva tai puolikuva ja kuvakulmaksi neutraali silmäntaso.
5. Kameraa ei saa liikuttaa kuvaamisen aikana.
6. Tallenna tilanne tai tapahtuma. Videon kesto on 45 sekuntia.

 

---

3. Elokuvaleikkaus: Kuvataan kolmen kuvan elokuva

Aika: 2 x 45 min
Soveltuvuus: 2.–9.lk

1. Perehdy elokuvaleikkauksen keksimiseen lukemalla siitä Aikamatka elokuvaan -menetelmäoppasta (PDF) tai etsimällä tietoa internetistä. Mitä tarkoittaa leikkaus? Mitä tarkoittaa otos? Mitä tarkoittaa kohtaus? Mikä on jatkuvuus? Mitä ovat elokuvaleikkauksen tehtävät? Mikä on lähikuvan tehtävä tai tehtävät? Miten elokuvaleikkauksen keksiminen vaikutti elokuvakerrontaan ja elokuvan tulevaisuuteen? Löydätkö jotain muuta kiinnostavaa tietoa aiheesta? Valmistaudu kertomaan keräämäsi tiedot muille ryhmille.
2. Valmista oma lyhytelokuva pienryhmässä (3–5 oppilasta / ryhmä) alla olevan ohjeen mukaan ja näytä se muille ryhmille. Elokuva rakentuu kolmesta kuvasta, missä yksi tapahtuma esitetään samassa tilassa kolmella otoksella muodossa: 1. otos: yleiskuva => 2. otos: lähikuva => 3. otos: yleiskuva.

Laitteisto:

• videokuvaa kuvaava laite (älylaite tai videokamera)
• jalusta (ei pakollinen, mutta suositeltava)
• editointiohjelma (ei pakollinen)

Ohjeet:

1. Katso YouTubesta ennen oman elokuvan tekemistä G.A. Smithin elokuva Sick Kitten (1903).
2. Suunnittele yksinkertainen tilanne kuvattavaksi tai kuvaa jokin todellinen tilanne.
3. Aseta videokamera tai älylaite jalustalle, jos mahdollista.
4. Valitse kuvakooksi yleiskuva tai kokokuva (kuva, jossa henkilö näkyy kokonaan) ja kuvakulmaksi neutraali silmäntaso.
5. Kameraa ei saa liikuttaa kuvaamisen aikana.
6. Tallenna tapahtumaa noin 15–20 sekuntia.
7. Pysäytä tallennus ja siirrä kameraa lähemmäksi kohdetta. Rajaa kohde poimimalla lähikuvaan jokin asia tilanteesta.
8. Käynnistä tallennus uudelleen ja kuvaa noin 10 sekuntia.
9. Pysäytä tallennus ja siirrä kamera alkuperäiseen paikkaan. Käynnistä tallennus ja kuvaa 15–20 sekuntia.
10. Elokuvan kokonaiskesto on noin 45 sekuntia.

 

---

4. Elokuvan magiaa: Kuvataan stop-trick -elokuvakohtaus

Aika: 2 x 45 min
Soveltuvuus: 3.–9.lk

1. Perehdy ns. attraktioelokuvan aikakauteen lukemalla siitä Aikamatka elokuvaan -menetelmäoppasta (PDF) kohdasta Elokuvan magiaa tai etsimällä tietoa internetistä. Mitä tarkoittaa ”attraktioelokuva”? Miksi varhaisissa elokuvissa ei välttämättä tarvinnut olla tarinaa? Kuka oli Georges Méliès ja miten hän vaikutti elokuvan historiaan? Millaisia elokuvatrikkejä hän kehitti? Millainen on ns. stop trick -temppu? Valmistaudu kertomaan keräämäsi tiedot muille ryhmille.
2. Suunnittele ja kuvaa mélièsmäinen elokuvakohtaus, jossa käytetään katoamis-, ilmestymis- tai vaihtumistemppua (stop trick).

Laitteisto:

• videokuvaa kuvaava laite (älylaite tai videokamera)
• jalusta (ei pakollinen, mutta suositeltava)
• editointiohjelma (ei pakollinen)

Ohjeet:

1. Katso YouTubesta ennen oman elokuvan tekemistä Georges Mélièsin elokuva Musta paholainen (Le Diable Noir, 1905).
2. Suunnittele lyhyt elokuvakohtaus. Kohtauksen aikana tavarat tai ihmiset voivat kadota, ilmestyä tai vaihtua.
3. Mieti miten elokuva alkaa, millaisia stop trick -temppuja siinä on ja miten elokuva loppuu.
4. Jos mahdollista, käytä kuvatessa kamerajalustaa.
5. Kuvaaja käynnistää tallennuksen painamalla kuvauslaitteen rec-nappia.
6. Kun haluatte, että jokin kohde katoaa, ilmestyy tai vaihtuu, kuvaaja keskeyttää tallennuksen painamalla uudelleen rec-nappia ja huutaa samalla “stop”. Silloin kaikki näyttelijät jähmettyvät paikoilleen. Jos videokameraan tai muuhun kuvauslaitteesen on olemassa kaukosäädin, kannattaa käyttää sitä. Trikin onnistuminen on todennäköisempää, jos kameraan ei kosketa (kamera ei saa liikkua!).
7. Kuvasta poistetaan katoava asia tai vaihdetaan se toiseen tai lisätään jokin uusi asia. Jos kohtauksessa on mukana ihmisiä, jotka eivät katoa, niin heidän täytyy pysyä liikkumattomina kunnes kamera jälleen käynnistetään.
8. Kun kuvaus käynnistetään uudelleen (rec-nappi), kuvaaja huutaa ”käy”, mikä on merkki näyttelijöille jälleen liikkua. Kohtaus etenee loppuun tai seuraavaan katoamiseen/vaihtumiseen saakka, jolloin edellisen tapaan tallennus jälleen keskeytetään. Ajoitusten onnistuminen vaatii kuvaajan ja näyttelijöiden välistä saumatonta yhteistyötä ja keskittymistä.
9. Viimeisen kuvatun kuvan jälkeen elokuva on valmis. Elokuvan kesto on noin 30–60 sekuntia.

Valmista oma elokuvan mestariteos!

Kesto: 5 x 45 min – 6 x 45 min
Soveltuvuus: 1.–9. lk
Välineet:

• Tabletti tai muu kuvauslaite per ryhmä
• videoprojektori katselua varten

Sisältö:

Tehdään 1–3 minuutin mittaisia lyhytelokuvia noin 5 oppilaan ryhmissä. Näin lyhyen elokuvan tarinaksi riittää yksi tilanne, joka saa lopussa yllättävän käänteen. Yllättävä käänne tekee katsomisesta kiinnostavaa.

Kun tarina on lyhyt ja ytimekäs, se on myös helppoa kuvata. Kuvaamiseen käy tabletti, puhelin tai digikamera. Elokuva kuvataan kronologisesti eli tapahtumajärjestyksessä, ja lopuksi otokset katsotaan peräkkäin. Jos kuvaamiseen käytetään tablettia (esim. iPad), niin otokset voi kuvata suoraan editointiohjelmaan, jolloin ne on helppo yhdistää. Editointi ei kuitenkaan ole välttämätöntä.

---

Ohjeet työvaiheisiin

Lämmittely (n. 45 min)

1. Keksitään kaikki yhdessä mitä vain tapahtumapaikkoja ja kirjoitetaan niitä näkyville n. 15 kpl
2. Keksitään mitä vain elämäntilanteita tai tapahtumia ja kirjoitetaan niitä näkyville n. 15 kpl
3. Lämmitellään joko

• • tekemällä lyhyitä improvisaatioita, joissa 3–4 osallistujaa vuorollaan esittää jonkun valitun tilanteen valitussa paikassa. Improvisaatioissa saa puhua. Kun tilanne ei enää etene, siihen voi lähettää uuden osallistujan (”Täältä tulee poliisi”) tai vaihtaa esiintyjät ja tilanteen.
  • keksimällä jatkotarina, jossa kukin jatkaa siitä mihin edellinen jäi, ja paikka- ja tilannelistojen sanoja käytetään apuna.

Molemmissa harjoituksissa syntyy esimerkkejä yllättävistä käänteistä.

Ideointi ja valmistelut (n. 45 min)

1. Mietitään ryhmissä omat 1–3 minuutin mittaiset tarinat, joissa on tilanne, joka saa lopussa yllättävän käänteen. Ideoinnissa voi hyödyntää äsken keksittyjä paikkoja ja tilanteita tai keksiä uudet.
2. Juoni kirjoitetaan paperille muutamalla ranskalaisella viivalla. Vuorosanoja ei kirjoiteta, ne saa keksiä näytellessä.
3. Ryhmät esittelevät tarinansa opettajalle ja muille ryhmille.
4. Sovitaan kuvauspaikat. Jos tarvitaan kotoa tuotavaa rekvisiittaa, sovitaan, mitä kukin tuo.

Tarkistetaan vielä seuraavat asiat:

• Tarina ei ole liian pitkä. Jos on, niin sitä lyhennetään.
• Tarinassa on yllättävä käänne lopussa. Jos ei ole, niin keksitään: mikä voisi olla yllättävämpää?

Kameran käyttö (n. 15 min)

Käydään läpi kameran käyttö: tablettia tai kameraa pidetään kaksin käsin niin, että kuva on vaaka-asennossa, ei pystyssä. Zoomia ei käytetä, vaan kuvaaja kävelee lähemmäs. Erityisesti puhekohdat tulee kuvata noin metrin päästä, jotta puhe kuuluu hyvin. Muutoin kannattaa vuorotella laajoja kuvia ja lähikuvia, koska se lisää kuvakerronnan kiinnostavuutta. Kun kuvausnäppäintä painaa, alkavat sekunnit juosta näytöllä merkiksi siitä, että kuvaus on päällä. Toisella painalluksella kuvaus loppuu. Jos kuvaat suoraan iPadin iMovie-ohjelmaan, niin muista hyväksyä jokainen video heti kuvauksen jälkeen Käytä videota -napista. Toinen vaihtoehto eli Ota uusi -nappi nimittäin poistaa juuri äsken kuvatun otoksen.

Käydään läpi komentokieli: kuvaaja sanoo “Hiljaisuus, kuvaus, olkaa hyvät” juuri ennen kuin painaa kuvausnappia. Kun kuvaaja on lopettanut kuvauksen, hän sanoo “Kiitos”.

Kuvaaminen (n. 60 min)

Ryhmät kuvaavat elokuvansa tapahtumajärjestyksessä. Kuvaaja ja näyttelijät sopivat ennen otoksen kuvaamista keskenään, mistä otos alkaa ja mihin loppuu. Kunkin otoksen voi harjoitella kerran ennen kuvaamista ja kuvata uudestaan, jos menee pieleen. Kuvausten päätteeksi voidaan suorittaa mahdollisten epäonnistuneiden otosten poistaminen.

Otosten yhdistäminen ja editointi (optio, n. 45 min)

Jos otokset on kuvattu suoraan iMovie-ohjelmaan, niin ne ovat automaattisesti katsottavissa peräkkäin. Niihin voi myös lisätä alku- ja lopputekstit ja musiikkia. Voit katsoa iMovien käyttöön ohjevideon.

Ensi-ilta (n. 30 min)

Katsotaan elokuvat ja keskustellaan. Mikä oli mukavinta elokuvanteossa? Oliko jokin vaikeaa? Mikä onnistui hyvin? Mitä tekisitte seuraavalla kerralla toisin?

---

Opettajalle

Vinkkejä toteutukseen:

Tutustu Seikkailuopas elokuvakerhoille -menetelmäoppaaseen (PDF), josta saa lisävinkkejä lyhytelokuvan tekemiseen.

Kun omien tarinoiden ideointi alkaa, voi opettaja ohjeistaa jättämään pois ikäryhmälle sopimattomat aiheet (kuten murhajutut alakouluikäisiltä).

Jos ryhmä ei pääse ideoinnissa eteenpäin, on hyvä edetä päätös kerrallaan. Ensin jäsenet voivat ehdottaa tapahtumapaikkoja ja valita niistä vaikka äänestämällä suosituimman. Sitten sama tapahtumille, ja lopuksi loppuratkaisuille. Tilannetta voi ohjata kysymyksillä: Ketkä siellä voisivat kohdata, oliko käänne mielestänne ennalta-arvattava vai yllättävä, jne.

Elokuvat voidaan tehdä vapaisiin aiheisiin tai elokuvan teemat voi yhdistää eri oppiaineisiin tai aiheisiin (esim. Lapsen oikeuksien sopimus).

Jos tarina rönsyilee liian pitkäksi, kannattaa miettiä, mikä on lopun yllättävä käänne. Mitkä sitä edeltävät tapahtumat on välttämätöntä näyttää katsojille käänteen ymmärtämiseksi, ja voidaanko elokuva lopettaa heti käänteen paljastuttua?

Useimmiten elokuva voidaan aloittaa suoraan tilanteesta, jossa henkilöt saapuvat tapahtumapaikalle sen sijaan, että näytettäisiin mitä he ovat tehneet sitä ennen. Matkoja ja siirtymisiä ei yleensä tarvitse näyttää.

Tableteilla kuvatut elokuvat voi katsoa luokassa esimerkiksi

• kytkemällä tabletti videotykkiin ja kaiuttimiin sopivilla johdoilla
• tallentamalla elokuva tabletilta pilveen (esimerkiksi Onedrive tai Wetransfer) ja avaamalla se opettajan koneella
• laittamalla tabletti dokumenttikameran alle vuorotellen suoraan tableteilta

Elokuvat voivat myös käsitellä elokuvaviikolla katsottua elokuvaa: tehdään elokuvalle jatko-osa, kuvataan elokuvan mieleenpainuvin kohtaus tai käsitellään elokuvan teemaa omassa elokuvassa.

Tutustu tubettamiseen ja tee itse tubevideo!

Mitä tubettaminen on? Katso tubettaja Roni Liedeksen (Kao Kitsune) esittelyvideo Youtubesta ja tubettamisesta.

Kysymyksiä videoon

• Millainen ammatti tubettaminen on? Millainen on hyvä tubettaja tai millaisia ominaisuuksia hyvällä tubettajalla on?
• Miten tubevideo syntyy? Mitä kaikkea sitä tehdessä kannattaa huomioida?
• Miksi Youtube on niin suosittu palvelu?
• Millaisen tubevideon haluaisit itse kuvata?

---

Tubetähdenlento

Kesto: 1–2 tuntia
Välineet:

• videokuvaa kuvaava laite, kuten tablet, älypuhelin tai digikamera
• jalusta (ei pakollinen)
• editointiohjelma, kuten iMovie iOS-laitteelle tai FilmoraGo Android-laitteelle (ei pakollinen)

Sisältö:

Tässä tehtävässä tutustutaan erilaisiin tubevideoiden lajityyppeihin ja kokeillaan tubettamista käytännössä. Videot kuvataan rennolla otteella ja niissä esiintyvät henkilöt puhuvat suoraan kameralle. Jos videot editoidaan, voidaan editoinnissa hyödyntää erilaisia efektejä tai nopeaa, huoletonta leikkausrytmiä. Opettajan kannattaa tutustua etukäteen tubevideoihin ja valita muutama yhdessä katsottava video.

---

1. Keskustelkaa erilaisista tubevideoista. Mitä tubettajia seuraatte? Miksi? Millaisia eri tubevideoiden lajityyppejä tiedätte? Voitte myös katsoa videoita yhdessä.
2. Valitkaa yhdessä yksi tubevideoiden lajityyppi, jota kokeilette käytännössä. Ennen kokeilemista voitte katsoa yhdessä esimerkkivideon siitä, millainen kyseisen lajityypin video on ja pohtia, miksi videoita tehdään ja katsotaan. Voitte myös käyttää muun muassa seuraavia ideoita:

• • Unboxing Esitelkää oman reppunne tai muun pakkauksen sisältö kameralle tai vaihtoehtoisesti kootkaa yllätyskassi ja esitelkää videolla, mitä sieltä löytyy.
  • Vaihdetaan tyyliä Jakaantukaa pareittain ja kuvatkaa videot, joissa esittelette ensin toistenne tyylin ja vaihdatte sitten tyylejä keskenänne.
  • Ruokatesti Valitkaa ja testatkaa erikoisia ruokia. Arvioikaa ruokakokemukset videolla. Miltä maistuu esimerkiksi suklaakastike näkkileivän päällä tai tabasco-vaahtokarkit?
  • Haastevideo Keksikää erilaisia haasteita, joita toteutatte käytännössä. Haasteet kuvataan. Voitte myös osallistua ryhmänne kanssa johonkin tubehaasteeseen yhdessä. Videota ei tarvitse julkaista. Erilaisia haasteita löytyy Youtubesta hakusanalla haaste.
  • Onnen aakkoset Kuvatkaa yhteinen tubevideo, jossa jokainen kertoo vuorollaan, mikä tekee juuri hänet onnelliseksi.
  • My Day -video Valitkaa videon päähenkilö, jolle jokainen saa keksiä kuvitteellisia päivän kohokohtia. Päivä jaetaan osiin ja jokainen ohjaa yhden kohtauksen videoon. Lopussa video leikataan nopeaan tubetyyliin ja lisätään taustalle musiikkia. Katsokaa lopuksi video ja pohtikaa yhdessä, millainen kuva henkilöstä välittyy videon perusteella. Millainen hänen luonteensa on? Millaisista asioista hän puhuu kameralle? Miksi hän on kuvannut videon? Seuraisitteko hahmonne tubekanavaa?
  • Pelivideo Valitkaa video-, lauta- tai muu peli, josta kuvaatte videon. Onko videonne kohdeyleisöä paljon pelaavat, uudet pelaajat vai jokin muu ryhmä? Mikä tekee pelivideosta mielenkiintoisen?
  • ASMR-ääniä Selvittäkää, mitä ovat ASMR-videot ja miksi niitä tehdään. Jokainen osallistuja valitsee vähintään yhden äänen, jonka haluaa äänittää ASMR-tyyliin. Äänet voidaan äänittää toisilta salassa, jolloin äänistä saadaan luotua ääniarvoituksia. Kuunnelkaa äänet ilman kuvaa. Mikä ääni on kyseessä? Voisiko samanlainen ääni kuulua jostain muusta lähteestä? Voisiko kyseistä ääntä käyttää hyödyksi oman elokuvan äänimaailmassa, miten?

Ryhmäkoko: 3–5 henkilöä / yksi kuvauspiste
Kesto: 7 x 45 min + ensi-ilta (kokonaisuutta voidaan tiivistää, mutta varsinkin ensikertalaisilla on hyvä varata aikaa kuusi tai seitsemän opetustuntia)
Laitteisto: iPad tai vastaava tablet-laite, pöytäteline tai jalusta
Ohjelmisto: Sovelluskaupasta (esim. AppStore) ladattava stop motion -applikaatio, kuten iStopMotion, StopMotion, iMotion

Tavoitteet:

• Oppia stop motion -animaation perusidea
• Oppia käyttämään digitaalisia laitteita omien tuotosten tekemiseen
• Käyttää erilaisia materiaaleja tarinankerronnan välineenä
• Työskennellä osana pienryhmää
• Tarkastella liikkuvan kuvan illuusiota ja
• Ymmärtää, miten liike rakentuu kuva kuvalta
• Tarkastella ajan käsitettä sekä ajan ja liikkeen kausaalisuhdetta
• Oppia tuntemaan tarinankerronnan elementtejä: esim. yllättävä käänne, dramaturginen rakenne, konflikti, lajityyppi, henkilöhahmo

Aikataulu:

• Ideointi 15 min (lisäksi mahdollinen lämmittely 15 – 30 min)
• Käsikirjoittaminen 30 min
• Askartelu 90 min
• Kuvaaminen 90 min
• Editointi 90 min
• Ensi-ilta ja keskustelu

---

Työvaiheet

Ideointi (15 min)

Keksikää omaperäinen ja yksinkertainen idea, hahmot ja tapahtumapaikka. Kertokaa elokuvan idea opettajalle 1–2 lauseen mainospuheella, joka herättää kiinnostuksen nähdä elokuva. Vinkkejä ideointivaiheeseen.

Käsikirjoittaminen (30 min)

Tapahtumat luetellaan allekkain yksinkertaisilla lauseilla. Arvioikaa jokaisen tapahtuman kesto. Näin saatte arvion kokonaiskestosta. Tapahtumien kesto on hyödyllinen apuväline kuvausvaiheessa. Sisällyttäkää elokuvaan vähintään yksi kohta, missä tapahtumien suunta muuttuu yllättävällä tavalla. Vinkkejä käsikirjoittamiseen.

Askartelu (90 min)

Taustat, lavasteet ja hahmot rakennetaan valituista materiaaleista. Voitte käyttää päämateriaalina esimerkiksi paperikartonkia tai muovailuvahaa. Kun kaikki tarvittava on askarreltu, näytelkää läpi käsikirjoituksen tapahtumat käyttämällä askarreltuja hahmoja, lavasteita ja taustoja. Vinkkejä askarteluun.

Kuvaaminen (90 min)

Kuvatkaa tapahtumat rauhallisesti ja seuratkaa käsikirjoitusta. Muistakaa kuvata kohtausten sekä toiminnan alkuun ja loppuun ”ylimääräisiä kuvia”, jotta kerronnan tempo olisi miellyttävä. Kiinnittäkää katsojan huomio haluamaanne paikkaan lähikuvien avulla. Vinkkejä kuvaamiseen.

Editointi (90 min)

Luokaa elokuvalle rytmi. Ohjevideo iMovien käyttöön. Tiivistäkää turhat asiat pois. Jos elokuvaan tarvitsee äänittää puhetta tai muita ääniä, käyttäkää laitteen omaa mikrofonia tai laadukkaamman lopputuloksen takaamiseksi ulkoista mikrofonia. Tarkistakaa, ettei ääni tallennu liian hiljaa (paljon taustakohinaa) tai kovaa (äänet särisevät). Vinkkejä editointivaiheeseen.

Ensi-ilta

Aika juhlia! Elokuva on valmis. Jos matkan varrella on ollut kuoppia, ne on nyt voitettu. Onneksi olkoon, olette nyt elokuvantekijöitä! Vinkkejä ensi-illan järjestämiseen.

---

Opettajalle

Lapset työskentelevät 3–5 hengen pienryhmissä. Jokaisella ryhmällä on älylaite, johon on asennettu stop motion -sovellus. Laitteen tulisi pysyä paikallaan kuvausten ajan, joten se kannattaa kiinnittää pöytään erikseen hankittavalla pöytäjalustalla. Pala-animaation tekemisessä laite on asennettu kuvaamaan alaspäin ja laitteen alapuolella on noin 650 x 500 mm tilaa liikuttaa hahmoja. Vaha-animaatiossa iPad suunnataan kuvaamaan vaakatasossa esimerkiksi seinää kohti. Seinä tai siihen kiinnitetty taustakartonki on animaation tausta ja pöytä on pinta, jolla hahmot liikkuvat. Tämän jälkeen käynnistetään animaatiosovellus ja aloitetaan uusi projekti. Ohjelman asetuksista voi säätää kuvattavien ruutujen määrän sekunnissa työskentelyyn sopivaksi, sillä kuvaamisvaiheen työmäärä riippuu tästä luvusta. Suositeltava määrä on kuusi kuvaa sekunnissa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun on ottanut kuusi kuvaa valmista elokuva, koossa on yksi sekunti elokuvaa.

Mitä on stop motion -animaatio?

Stop motion on animaatiotekniikka, missä liikkeen illuusio luodaan käyttämällä fyysisiä elementtejä. Illuusio saadaan aikaiseksi, kun kohdetta liikutetaan hieman kerrallaan ja välissä tallennetaan still-kuva kohteen jokaisesta asennosta. Tämän jälkeen tallennetut kuvat esitetään perättäin, jolloin illuusio muodostuu. Animoinnin kohteena voidaan käyttää useita erilaisia asioita. Itse asiassa melkeinpä mitä vain voidaan animoida: kyniä, legoja, mukeja, kolikkoja, avaimia, leluja, hiekkaa tai vaikka ihmisiä. Animaation kohteet voi myös askarrella käyttämällä esim. muovailuvahaa tai kartonkia.

Animaatioiden tekeminen, mediakasvatus ja koulujen opetussuunnitelmat

Stop motion -animaatioiden tekeminen on helppoa ja hauskaa. Menetelmät ovat soveltuvia jopa alle kouluikäisille lapsille. Työskentelyssä yhdistyy useita mediakasvatuksellisia asioita. Vaikka animaatioiden tekeminen on melko helppoa, vaatii niiden tekeminen usein aikaa ja pitkäjännitteisyyttä. Paras neuvo aloittelijoille onkin pitää projektit yksinkertaisina. Animaatio soveltuu hyvin myös erityisryhmien, kuten kehitysvammaisten, maahanmuuttajien tai erityistä tukea tarvitsevien ryhmien käyttöön. Näillä ryhmillä animaatio toimii vuorovaikutuksen ja itseilmaisun välineenä.

Animaatioprojektien parissa työskentely vahvistaa lapsen uteliaisuutta ja mielikuvituksen käyttöä. Lapsi on aktiivinen tekijä, joka tuottaa ja arvioi tuotoksia eri ympäristöissä ja konteksteissa. Prosessissa lapsi sekä oppii medialla että oppii mediasta. Animaatio on siis  väline oppimiseen ja itseilmaisuun, mutta se on myös oppimisen kohde. Lapset oppivat kuinka käyttää digitaalisia laitteita ja ohjelmistoja. Työskentelyn tulisi olla ilon ja inspiraation täyttämää. Toisten lasten kanssa työskentelyssä kehittyvät sosiaaliset taidot ja lapset oppivat kuuntelemaan ja arvostamaan muiden lasten mielipiteitä.

 

Vinkkejä työvaiheisiin

Lämmittely (n. 15–30 min):

• Keksitään kaikki yhdessä mitä vain tapahtumapaikkoja ja kirjoitetaan niitä näkyville n. 15 kpl
• Keksitään mitä vain elämäntilanteita tai tapahtumia ja kirjoitetaan niitä näkyville n. 15 kpl
• Lämmitellään joko
  • A) tekemällä lyhyitä improvisaatioita, joissa 3–4 osallistujaa vuorollaan esittää jonkun valitun tilanteen valitussa paikassa. Improvisaatioissa saa puhua. Kun tilanne ei enää vedä, niin siihen voi lähettää uuden osallistujan (”Täältä tulee poliisi”) tai vaihtaa esiintyjät ja tilanteen. Tai
  • B) keksimällä jatkotarina, jossa kukin jatkaa siitä mihin edellinen jäi, ja paikka- ja tilannelistojen sanoja käytetään apuna.

Molemmissa harjoituksissa syntyy esimerkkejä yllättävistä käänteistä.

1. Ideointi:

Ryhmien tulisi keksiä omaperäinen ja yksinkertainen idea, jonka jokainen ryhmään kuuluva ymmärtää ja hyväksyy. Opettaja voi käyttää ideointivaiheessa erilaisia menetelmiä osallistujien luovuuden ja mielikuvituksen herättelyyn. Esim. tapahtumapaikkojen ja erilaisten toimintaa kuvaavien asioiden listaaminen ja niiden avulla pienten spontaanien jatkokertomusten keksiminen käy lämmittelystä ja voi myös tarjota eväitä juuri oman elokuvan ideaksi. Vaiheen päätteeksi ryhmän täytyisi pystyä kertomaan idea 1–2 lauseella. Ryhmä kertoo synopsiksen eli ”myyntilauseensa” opettajalle, joka toimii elokuvan ”tuottajana”. Opettaja joko hyväksyy myyntipuheen tai pyytää ryhmää vielä miettimään. Hyvä synopsis on sellainen, joka herättää mielenkiinnon ja halun nähdä elokuva valmiina. Idean tulisi olla omaperäinen.

2. Käsikirjoitus:

Tässä vaiheessa ryhmät miettivät ideaan sopivat hahmot ja tapahtumat. Tärkeää on, että elokuvan tapahtumia viedään eteenpäin toiminnan kautta eikä esim. hahmojen puheella. Pelkät puhuvat hahmot eivät useinkaan ole riittävän kiinnostavia.

Opettaja voi opastaa ryhmiä jakamaan elokuvan tapahtumat kolmeen osaan: alku-, keskikohta- ja loppuosioon. Alkuosassa esitellään elokuvan päähenkilö, tapahtumapaikka ja mahdollinen päähenkilön kohtaama ongelma / ristiriita. Keskikohdassa tapahtumia syvennetään ja päähenkilö kokee vastustusta, kun yrittää ratkoa ristiriitaa. Lopussa on huipentuma ja ratkaisu. Elokuvan tulisi sisältää käännekohta, eli kohta missä tapahtumien suunta muuttuu katsojalle yllättävällä tavalla (yleensä keskikohdan ja loppuvaiheen välillä).

Ryhmät tekevät käsikirjoituksen yksinkertaiseen muotoon. Esimerkiksi 7–10 ranskalaista viivaa riittää 1–2 minuutin mittaisen animaation tekemiseen. Vaiheen lopuksi ryhmät arvioivat jokaisen ranskalaisen viivan sisältämän lauseen / tapahtuman viitteellisen keston. Näin saadaan arvio elokuvan kokonaiskestosta. Aika-arviot toimivat tärkeänä työvälineenä kuvausvaiheessa.

Jos aikaa on käytettävissä enemmän tai osallistujat ovat yläkoulu tai lukioikäisiä, voidaan valmistaa myös kuvakäsikirjoitus eli jokaisen ranskalaisen viivan sisältämästä tapahtumasta piirretään ns. avainkuva eli kohtauksen keskeinen kuva. Tämä helpottaa kuvallisen kerronnan suunnittelua ja eri kuvakokojen käyttöä. Tämä ei ole kuitenkaan tarpeellista aloittelijoilla ja nuorilla lapsilla, joilla pääasiallinen tavoite on yksinkertaisen tarinan animoiminen. Toki lähikuvien käyttö on sallittua myös lasten tekemissä elokuvissa.

Esimerkki käsikirjoituksesta:

• Maatalon emäntä menee lypsämään lehmää, 10s
• Maitoa ei tule, emäntä on vihainen lehmälle ja poistuu paikalta, 5s
• Lehmä on ihmeissään, 3s
• Lehmä kävelee kauppaan sisälle, 5s
• Kuvataan kauppaa ulkopuolelta, kuuluu kassakoneen ääni, 3s
• Lehmä tulee ulos kaupasta ja kantaa mukanaan maitopurkkia, 5s
• Lehmä juo maidon, 3s
• Emäntä tulee lypsämään lehmää, 5s
• Maitoa tulee mukavasti ja emäntä on tyytyväinen, 7s
• Lehmä iskee silmää, 5s

3. Askartelu:

Animaatioiden pääasiallisena materiaalina voidaan käyttää esim. kartonkia (pala-animaatio), muovailuvahaa tai legoja. Myös muita materiaaleja voi käyttää luovasti esim. pumpulia (pöly)pilvinä tai auton pakokaasuna. Pala-animaatiossa askarrellut hahmot ja lavasteet kiinnitetään taustakartonkiin sinitarralla. Liimaa ei kannata käyttää, sillä lavasteita joudutaan usein liikuttamaan kuvausvaiheen alussa, jotta ne mahtuvat kuvarajauksen sisälle. Tämän vaiheen lopussa on tärkeää leikkiä tapahtumat läpi käsikirjoituksen kanssa. Näin ryhmälle tulee selväksi, mistä suunnasta hahmot liikkuvat ja ovatko kaikki käsikirjoituksessa luetellut tapahtumat ylipäätään mahdollisia toteuttaa tai miten ne toteutetaan.

4. Kuvaaminen:

Animaation kuvaaminen onnistuu helpoiten älylaitteiden sovelluksella (Stopmotion, iMotion, iStopmotion). Kuvauksissa olisi tärkeää käyttää jalustaa tai pöytätelinettä, jotta kuvauslaite saadaan pysymään paikoillaan kuvien ottamisen välillä. Jos on käytössä hyvälaatuinen langaton verkko, voidaan hyödyntää kahta älylaitetta, joista toinen toimii kamerana ja toisella otetaan kuvat talteen.

Kuvaamisessa on tärkeä seurata käsikirjoitusta ja tapahtumien arvioituja kestoja. Animaatiosovelluksen asetuksista voidaan asettaa sovelluksen kuvien määrä / sekunti. Tämä tarkoittaa sitä, montako kuvaa yhtä sekuntia varten täytyy kuvata. Aloittelijoille ja lapsille hyvä nopeus on kuusi kuvaa sekunnissa, eli kuuden kuvan jälkeen on koossa yksi sekunti elokuvaa. Tämä on hyvä pitää mielessä, jos käsikirjoituksessa lukee esim. ”lehmä juo maitoa, 3s”. Tässä tapauksessa tarvitaan 18 kuvaa tästä tapahtumasta. Pienten lasten kohdalla sekuntien ja kuvien määrän laskeminen voi olla vaikeaa. Tuloksena on animaatio, joka vilistää liian nopeasti eteenpäin. Tätä ei kannata säikähtää vaan tempoa voidaan säätää myöhemmin editointivaiheessa. Toki, jos materiaali on kuvattu kuusi kuvaa sekunnissa -asetuksella, materiaalin hidastaminen voi tehdä animaatiosta töksähtelevää.

Kuvaamisvaiheessa ryhmät on hyvä opastaa siihen, että elokuvan / kohtauksen / toiminnan alkuun ja loppuun kannattaa varata ”kärsää” ja ”häntää” eli toiminta ei saisi alkaa heti ensimmäisillä kaapatuilla kuvilla (yksi kuva on 1/6 sekunti eli todella vähän). Samoin esimerkiksi tilanne, missä auto pysähtyy ja hahmo nousee autosta kuvataan siten, että muistetaan kuvata auton pysähdyksen jälkeen hetki (4–6 kuvaa) pysähtynyttä autoa ennen kuin hahmo ilmestyy auton vierelle. Animaation rytmi on hyvä saada kuvaustilanteessa mahdollisimman miellyttäväksi. Sitä voidaan toki parannella hidastuksin ja pysäytyskuvin editointivaiheessa, mutta se on aikaa vievää eikä tulos ole välttämättä niin hyvä kuin kuvaustilanteessa aikaansaatu rytmi. Jos elokuvassa on puhetta, tulee dialogille laskea kesto ja ottaa tarvittava määrä kuvia.

Vältä näitä virheitä:

• työpisteen ympärillä työskentelevien varjot taustapaperilla
• kuvissa näkyvät sormet tai kädet henkilöiltä, jotka liikuttavat hahmoja
• kuvarajauksen reunalla näkyy pöytää, lattiaa tms.
• kuvauslaite heiluu tai tärähtää kuvien ottamisen välillä
• valoisuus muuttuu kesken kuvausten

5. Editointi:

Editoinnin tarkoitus on luoda elokuvalle rytmi; yhdistää kuva ja ääni yhdeksi kokonaisuudeksi, teokseksi. Editointi kannattaa aloittaa kuvaraidan kuntoon laittamisesta: kuvaleikkeitä voi tiivistää, nopeuttaa tai hidastaa. Leikkeiden välille sekä elokuvan alkuun ja loppuun voi tehdä siirtymiä (esim. ristikuva, häivytys mustaan). Lopuksi tehdään alku- ja lopputekstit, jos näitä ei ole kuvattu animaationa varsinaisten kuvausten yhteydessä.

Kuvaraidan editoimisen jälkeen siirrytään ääniraidan pariin. Vaikka elokuvien teossa kannustetaan siihen, että toiminta kuvataan elokuvallisen keinoin eli kuvilla näyttämällä, voivat hahmot luonnollisesti myös puhua animaatioissa. Kannattaa kuitenkin varoa tilannetta, jossa puheella toistetaan samat asiat kuin mitä hahmot tekevät. Puhetta kannattaa olla säästeliäästi. Puheen äänittämiseen voi mennä yllättävän paljon aikaa, jos vuorosanat eivät muistu mieleen tai alkaa naurattamaan.

Ensin kannattaa tehdä mahdolliset dialogin äänitykset, jonka jälkeen lisätään tehoste- ja tilaäänet ja musiikki. Yleensä elokuvissa ei ole juuri koskaan täysin hiljaista kohtaa (tosin tätä voi käyttää tehokeinona) vaan aina kuuluu jotain ns. tilaääntä. Hiljaisuuskin esitetään äänen avulla mm. kellon tikitys tai heinäsirkan siritys. Ennen äänitöitä kannattaa tehdä lista äänistä, joita editointivaiheessa tarvitaan. Ryhmä voi jakaantua ja osa voi etsiä tarvittavia ääniä ja musiikkia, kun osa editoi kuvaraitaa.

Yleensä äänitys kannattaa tehdä suoraan editointiohjelmaan, jolloin se voidaan yhdistää oikeaan kohtaan nopeasti. Äänitys voidaan suorittaa samalla älylaitteella, jolla editointia tehdään tai laadukkaamman lopputuloksen takaamiseksi voidaan käyttää ulkoista mikrofonia. Tulos kannattaa tarkistaa, ettei ääni tallennu liian hiljaa (jolloin kuuluu paljon taustakohinaa) tai kovaa (jolloin äänet särisevät). Puheen ja dialogin lisäksi voidaan äänittää myös tehosteääniä. Äänten äänittämien kannattaa tehdä mahdollisuuksien mukaan tilassa, missä ei ole muita ryhmiä tai muuta taustamelua. Myös ilmanvaihto- ja kylmälaitteiden läheisyydessä äänittämistä kannattaa välttää.

Kun ääniraita on editoitu, voidaan suorittaa koko elokuvan esikatselu. Osia elokuvasta katsotaan useita kertoja editointiprosessin aikana, mutta kokonaisuutta kannattaa katsella säästeliäästi, jotta omalle elokuvalle ei ”sokeuduta”. Jos ja kun elokuva näytetään joillekin muille, elokuvan idean ja tarinan tulisi yleensä avautua katsojille yhden katselukerran jälkeen. Esikatselun jälkeen tehdään tarvittavat muutokset ja säädetään äänentasot niin, että puheet, tehosteäänet ja musiikki ovat hyvässä tasapainossa.

Lopuksi elokuva tallennetaan laitteen muistiin videotiedostona. Tästä se voidaan jakaa pilvipalveluun tai toisille älylaitteille ja tietokoneelle.

6. Ensi-ilta ja julkaiseminen:

(Lähde: Elokuvakasvatuksen käsikirja, 2019)

Elokuvan saaminen valmiiksi on hieno juttu ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Ryhmä on tehnyt paljon töitä ja valintoja sekä käynyt läpi elokuvanteon eri vaiheita. Onpa prosessin aikana voitu kohdata myös vaikeuksia, ja välillä on voinut tuntua jopa siltä, ettei valmista tule ikinä. Vaikeuksien kautta päädytään kuitenkin usein voittoon. Jos elokuva on hyvin suunniteltu, suuria ongelmia ei ole ehkä ollutkaan. Seuraavaksi on aika saada työn tulokset myös muiden nähtäväksi. Tämä onnistuu järjestämällä ensi-ilta ja julkaisemalla valmiit elokuvat vaikkapa YouTube-kanavalla. Näitä varten täytyy huomioida muutama asia mm. julkisen esittämisen oikeuksista ja luvista.

Kun lasten tuotokset esitetään julkisesti, lasten huoltajilta tulee kysyä luvat esittämiseen. Jos lapsi ei saa esiintyä elokuvassa, mutta voi muutoin osallistua sen tekemiseen, voidaan näissä tapauksissa kyseiset lapset ohjata toimimaan eri rooleissa kameran takana, kuten ohjaajana, kuvaajana, äänittäjänä, editoijana tai käsikirjoittajana. Luvat on hyvä kerätä ennen elokuvaprojektin alkamista, jotta opettaja voi paremmin varautua mahdollisiin julkisen esittämisen ja elokuvassa esiintymisen kieltoihin.

Luokassa valmistuu yleensä samanaikaisesti useampi elokuva. Elokuvat kannattaa katsoa yhdessä, sillä muiden ryhmien töitä on mukava katsoa. Miten muut ovat onnistuneet? Millaisen vastaanoton oma elokuva saa aikaan? Ensi-iltaan voi kutsua muidenkin luokkien oppilaita ihastelemaan aikaansaannoksia. Ensi-illasta saadaan juhlavampi ja vaikuttavampi, jos sinne valmistetaan elokuvista julisteet sekä itse tapahtumaan vaikkapa pääsyliput.

Ensi-illassa elokuvat palkitaan aplodein. Tämän jälkeen niistä voidaan keskustella. Paras tilanne on, jos elokuvat herättävät oppilaissa keskustelua, missä opettajan rooli on toimia puheenjohtajana. Usein kuitenkin opettajan kannattaa valmistautua ja miettiä etukäteen joitain kysymyksiä, joita esittää elokuvien katsomisen jälkeen. Mitä enemmän aikaa on kulunut elokuvan tekovaiheesta sitä objektiivisemmin omaan tuotokseen pystyy suhtautumaan. Yleensä ensi-ilta järjestetään kuitenkin käytännönsyistä hyvin lähellä elokuvanteon päättymistä. Joissain tapauksissa melkeinpä välittömästi editointivaiheen päätyttyä.

Ensi-illan jälkeen elokuvat voi jakaa kaikille elokuvantekoon osallistuneille. Kätevä tapa on jakaa elokuvan latauslinkki jonkin pilvipalvelun (WeTransfer, Dropbox, Google Drive tms.) kautta tai ladata elokuvat YouTube-palveluun esimerkiksi koulun tai luokan omalle kanavalle. YouTubessa videot voidaan pitää yksityisenä (avautuu ainoastaan linkillä) tai ne voivat olla näkyvillä julkisesti. Jos elokuvat ovat julkisia, niin elokuvien asetuksista kannattaa käydä laittamassa kommentointimahdollisuus pois. Muutoin täytyy pitää yllä moderointia ja seurata mahdollisia asiattomuuksia kommenttikentässä.

YouTubessa tai pilvipalvelussa olevasta elokuvasta on helppo lähettää linkki eteenpäin. Elokuva on esimerkiksi helppo lähettää erilaisiin tapahtumiin ja festivaaleille, jotka näyttävät lasten ja nuorten tekemiä elokuvia. Yhtäkkiä onkin niin, että luokassa yhdessä ideoitu elokuva jatkaa elämäänsä koulun ulkopuolisessa maailmassa ja saa aikaan pitkäkestoista iloa sekä lasten oman äänen esilläoloa jopa osana yhteiskunnallista keskustelua.