Leo ja Fred

Lyhytanimaatiot sijoittuvat kiertävään sirkukseen, jossa elää yhdessä Leo-leijona ja hänen leijonankesyttäjänsä Fred. Tarinoissa tavataan myös muita sirkustaiteilijoita; klovneja, eläimiä, trapetsitaiteilijoita ja voimamiehiä. Leo ja Fred kohtaavat monenlaisia haasteita, joista he selviävät yksin, yhdessä ja muiden avustuksella.

Kyseessä on yksi tunnetuimmista unkarilaisista piirretyistä, jonka tekijät ovat tuttuja myös muista legendaarisista sarjoista ja elokuvista. Merkittävä osa tarinoista ​​sijoittuu kesään, ja joskus iltataivaalla voi nähdä Leijonan tähtikuvion. Koska sirkus esiintyy maaseudulla, Leon ja Fredin arkipäiviin kuluu myös maaseudun yksinkertainen elämäntyyli ja joskus myös pitkäveteisyys. Taustalla voi usein kuulla keskipäivän kellonsoiton. Fred lukee säännöllisesti Petőfi Népe -lehteä, mikä viittaa siihen, että tapahtumat sijoittuvat Keski- tai Etelä-Unkariin. Sarjassa esiintyy silloin tällöin myös tunnettuja unkarilaisia 1980-luvun tuotteita, kuten Nyíregyházi-säilykkeitä.


Painting-jaksossa (7:20 min) Leo ja Fred huomaavat kotinsa, eli sirkuksen mukana kulkevan vaunun, rapistuneen huonoon kuntoon. He aloittavat tarmokkaasti maalaustyön, mutta huomaavat pian olevansa eri mieltä suunnitelmista. Yhteisymmärryksen löytäminen on heille haastavaa, kun kumpikaan ei halua myöntyä toisen tahtoon. Löytyykö yhteinen sävel?

Tradegy-jaksossa (7:05 min) sirkuslaiset saavat postia. Myös Leo haaveilee kirjeestä. Postinjakaja tuokin hänelle yllätyskirjeen, mutta kuoren avattuaan Leo purskahtaa kyyneliin. Sirkuksen muut taiteilijat yrittävät selvittää syytä leijonan suruun, sillä he haluavat auttaa rakastettua työkaveriaan.


Elokuvaesityksen tarjoaa Liszt-instituutti – Unkarin kulttuurikeskus Helsinki ja Kecskemétfilm.

 

 

 

Minulla on tiikeri

Pienellä pojalla on kotonaan ujo tiikeri Kalle, jonka poika koettaa naamioida milloin koiraksi, milloin keinuhevoseksi, jottei sen olemassaolo paljastuisi. Samassa talossa asuu nimittäin pelottava Kotilaisen täti, joka aina valittaa kaikesta. Talon muillakin asukkailla on salaisuuksia: vanhan leskirouvan kotoa kuuluu joskus toitotusta ja töminää, ja poikamies Rissanen tuulettaa mattoaan salaa iltapimeässä. Leskirouvan toitottaja paljastuu elefantiksi. Se herättää ankaraa paheksuntaa. Mutta Rissanen rohkaistuu näyttämään “mattonsa” keskellä päivää: se onkin elävä krokotiili. Tämä vapauttaa talon asukkaat juhlimaan.


Oppimateriaali on suunnattu varhaiskasvatukseen.

Oppimateriaalin ovat laatineet luokan- ja lastentarhanopettaja Tuula Niiniranta ja lastentarhanopettaja Marjut Virsu vuonna 2008. Oppimateriaali on päivitetty ja muokattu vuonna 2020.
Oppimateriaalin on tuottanut Koulukino.
Elokuvan tehtävien materiaalit on julkaistu lisenssillä:
Creative Commons CC BY-NC-ND 4.0 (nimeä – ei-kaupallinen – ei muutoksia)

Elokuva on vapaasti kouluissa katsottavissa ympäri vuoden KAVIn Elokuvapolku-palvelun kautta.

Oppimateriaali ruotsiksi

Sirkusanimaatio

Valmistetaan luokan yhteinen sirkusesitys. Lapset askartelevat oman sirkushahmon, joka esiintyy yhdessä muiden hahmojen kanssa.

Tarvikkeet:

  • askarteluvälineet (eri värisiä kartonkeja, saksia, kyniä, tusseja, sinitarraa)
  • vähintään yksi tablet-tietokone, jossa animointiohjelma asennettuna
  • jalusta tai teline tablet-tietokoneelle
  • erivärisiä, vähintään A2-kokoisia taustakartonkeja
  • kohdevalaisin (ei pakollinen)

Aika: 2,5 h – 4 h, riippuen pienryhmien määrästä

Työpajan eri vaiheet:

  1. Sirkusteemaan tutustuminen
  2. Oman hahmon ja sen taidon keksiminen sekä askartelu
  3. Lyhyen sirkusesityksen animointi pienryhmässä
  4. Editointi

1. Sirkusteemaan tutustuminen

Katsottuaan Leo ja Fred -animaatioita, lapset ovat jo jonkin verran tutustuneet sirkuselämään. Lasten kanssa voidaan vielä keskustella sirkuksesta ja sen toiminnasta esimerkiksi kirjojen tai kuvien kanssa. Lapsille tulisi olla selvää mitä sirkuksessa tapahtuu ja millaisia hahmoja siellä esiintyy: pellejä, koiria, karhuja, leijonia, akrobaatteja, voimamiehiä, tanssijoita, jne.

2. Oman hahmon ja sen taidon keksiminen sekä askartelu

Oma hahmo voi olla joko ihminen, eläin tai aivan oma mielikuvitushahmo. Sirkuksessa voi esiintyä kaikenlaiset hahmot. Omalle hahmolle annetaan nimi ja hahmolle keksitään taito tai temppu, jonka hahmo suorittaa osana sirkustoimintoa. Esimerkiksi voimamies voi nostaa isoja painoja tai leijona voi tehdä upean kolmoisvoltin.

Askartelussa tulisi käyttää tavallista tulostuspaperia paksumpaa paperia, esimerkiksi kartonkia. Tällä tavalla hahmot kestävät kauemmin ja niitä on helpompi animoida. Hahmot eivät saa olla liian pieniä tai isoja. Pieniä on vaikea liikuttaa ja liian isot hahmot eivät mahdu esiintymään pienellä estradilla. Sopiva hahmon koko on noin 10 cm.

Hahmo väritetään, jonka jälkeen se leikataan irti paperista. Jos hahmon käsiä, päätä tai jalkoja halutaan liikuttaa esityksen aikana, ne täytyy leikata irti ja kiinnittää hahmoon sinitarralla. Käsien ja jalkojen animoiminen ei ole kuitenkaan pakollista ja on hyvä huomioida, että animointi on siinä tapauksessa haastavampaa.

3. Sirkusesityksen animointi pienryhmässä

Animointivaiheessa tarvitaan pöytä, jolle taustakartonki asetetaan ja kuvauslaite kiinnitetään joko kamerajalustalla tai pöytään kiinnitettävällä telineellä. Kuvauspisteessä tulisi olla tasainen ja riittävä valo. Lisävalona voi käyttää esimerkiksi pöytälamppua.

Taustana käytetään vähintään A2-kokoista kartonkia. Kuvausvuorossa oleva pienryhmä voi valita oman taustakartongin värin. Opettaja tarkistaa, etteivät hahmot ole saman värisiä taustan kanssa. Yksivärinen tausta riittää, mutta siihen voi tarvittaessa askarrella esimerkiksi trapetsiköyden kiinnittämällä kartongin poikki kulkevan narun.


Lyhyesti animoinnista:

Kohtauksen tulisi alkaa pisteestä A ja päättyä pisteeseen B. Pisteiden välillä tapahtuu jotain: hahmot tekevät temppuja. Alkuun on suositeltavaa kuvata ns. löysää tai kärsää. Mitään suurta ja tärkeää ei voi tapahtua 12 ensimmäisen kuvan (2 sekunnin) aikana. Hahmot voivat toki liikkua, mutta mahdollinen suuri huipentuma tapahtuu vasta myöhemmin. Myös kohtauksen loppuun kannattaa kuvata löysää eli häntää. Jos kohtaus päättyy siihen, että hahmot poistuvat kuvasta kokonaan, kannattaa tämän jälkeen kuvata tyhjää taustaa 6–12 kuvaa (1–2 sekuntia). Tällä tavalla animaatio saa paremman rytmin eikä se etene liian nopeasti. Lisäksi editointivaiheessa tarvitsee tehdä vähemmän toimintoja, mitä parempi rytmi animointiin saadaan kuvausvaiheessa.


Opettaja esittelee pienryhmälle, kuinka animaatiosovelluksella kuvataan yksi kuva, jonka jälkeen hahmoa liikutetaan. Hahmoa tulisi siirtää noin 0,5 cm kerrallaan. Opettajan tehtävä on tarkistaa sovelluksen asetuksista, että sovellus kuvaa kuusi kuvaa sekunnissa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun on kuvattu kuusi kuvaa, koossa on yksi sekunti elokuvaa. Opettaja voi esimerkkinä kuvata 2–3 sekunnin animaation (12–18 kuvaa), jonka jälkeen toistaa tämän lyhyen esimerkin lapsille. Tämän tarkoituksena on demonstroida lapsille animaation kuvaamista ja sitä, kuinka liikkeen illuusio luodaan. Jos sirkusanimaatioprojekti tehdään koko luokassa monilla laitteilla ja työpisteillä yhtä aikaa, opettaja voi kertoa ja demonstroida animoinnin koko ryhmälle.

Pienryhmässä on 2–3 lasta. He esittelevät toisilleen oman hahmonsa ja tämän taidon. Animoinnin alussa opettaja voi vielä näyttää, miten hahmoa siirretään. Vähitellen lapset saavat enemmän vastuuta hahmojen siirtämisessä ja kuvaamisessa. Opettajan tulisi kiinnittää huomiota siihen, että hahmolla on tietty kulkusuunta. Yksi kuvattu kuva on vain 1/6 sekuntia. Hahmon tulisi liikkua yhteen suuntaan, eli hahmo ei voi liikkua jokaisella kuvatulla kuvalla eri suuntaan, silloin tuloksena on rauhaton animaatio.

Yksi pienryhmä animoi noin 20–30 minuuttia. Tuloksena on noin 10–20 sekunnin kohtaus, jossa hahmot ovat esitelleet omat temppunsa.

Pienryhmä katsoo oman kuvatun kohtauksen. Seuraava ryhmä tulee kuvaamaan oman kohtauksensa.


4. Editointi

Kun jokainen pienryhmä on kuvannut oman kohtauksen, kaikki kohtaukset viedään videoeditointiohjelmaan (esim. iMovie, jos työskennellään iPadeilla). Monesti animoitu kohtaus joudutaan tallentamaan laitteen muistiin. Tämän jälkeen tallennettu tiedosto voidaan avata editointiohjelmassa.

Kaikki kuvatut kohtaukset asetetaan peräkkäin editointisovelluksen aikajanalle. Taustamusiikiksi valitaan sirkusaiheeseen sopiva musiikki. Sopivaa musiikkia saattaa löytyä sovelluksen musiikkiarkistosta tai teostovapaata musiikkia voi etsiä myös verkosta (esim. www.incompetech.com). Toisaalta verkosta haetun musiikin siirtämiseksi editointisovellukseen tarvitaan yleensä oma sovellus (esim. Documents-sovellus). Elokuvan alkuun lisätään elokuvan nimi ”Koulu X:n suuri sirkus”. Elokuvan loppuun voidaan laittaa esille kaikkien tekoprosessiin osallistuneiden lasten nimet (halutessaan pelkät etunimet), koulun nimi ja valmistumisvuosi. Voit katsoa ohjeet tekstin lisäämiseksi elokuvaan Valveen elokuvakoulun ohjevideolta.

Tämän jälkeen sirkusanimaatio on valmis suurta ensi-iltaa varten. Sinne kannattaa kutsua kaverit ja opettajat mukaan katsomaan aikaansaannosta.

Myyrän aarre

Yksinäinen myyrä toivoo aarteekseen ikiomaa tähteä. Eräänä iltana se näkee tähden putoavan metsään ja lähtee etsimään sitä. Matkalla se kohtaa muita eläimiä aarteineen: päästäiset ihailevat helminauhaa, saukko leikkii kultakolikoilla rantavedessä. Nuotion ympärillä istuva iloinen joukko pyytää myyrää liittymään seuraan. Mutta myyrä etsii jääräpäisesti omaa aarrettaan pimenevästä ja pelottavaksi käyvästä metsästä. Kun se käsittää, ettei voi löytää omaa tähteä, se tahtoo ryöstää toisilta heidän kalleutensa. Mutta yritykset päättyvät onnettomasti. Lopulta myyrä ymmärtää, että oikea aarre ei ole ollenkaan sellainen kuin se kuvitteli. Itsekkyydestä vapauduttuaan se saa lopulta myös toivomansa tähden.


Oppimateriaali on suunnattu varhaiskasvatukseen.
Oppimateriaalin ovat laatineet luokan- ja lastentarhanopettaja Tuula Niiniranta ja lastentarhanopettaja Marjut Virsu vuonna 2008.
Oppimateriaali on päivitetty ja muokattu vuonna 2020.
Oppimateriaalin on tuottanut ja päivittänyt Koulukino.
Elokuvan tehtävien materiaalit on julkaistu lisenssillä:
Creative Commons CC BY-NC-ND 4.0 (nimeä – ei-kaupallinen – ei muutoksia)

Elokuva on vapaasti kouluissa katsottavissa ympäri vuoden KAVIn Elokuvapolku-palvelun kautta.

Oppimateriaali ruotsiksi

 

Raparperimehua

Elokuvan katsominen vaatii salasanan, jonka pystyt tilaamaan Elokuvapolun sivulta. Salasana lähetetään ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen.


12-vuotiaan pojan Siemin vanhemmat ovat eronneet, mutta hänen isänsä Rik löytää taas uuden rakkauden muutamien yritysten jälkeen. Rik muuttaa päätä pahkaa asumaan yhteen uuden rakkautensa Toscan kanssa. Saman katon alle muuttavat myös Siem ja Toscan tytär Winnie. Rikin ja Toscan tuore parisuhde alkaa pian rakoilla häävalmisteluiden keskellä ja neuvokkaat Siem ja Winnie keksivät suunnitelman pitää uusioperheensä kasassa. Aikaisempia eroja on ollut jo liikaa. Lapset ryhtyvätkin kuvaamaan omatekoista elokuvaa siitä kuinka parisuhde saadaan toimimaan!

Tämä lämminhenkinen ja riemastuttava elokuva avaa uusperheen elämää ja sen tuomia arjen kiemuroita koomisellakin tavalla. Elokuvan tarina kertoo uusperheen rinnalla myös ystävyydestä ja ensirakkaudesta. Nuoret teininäyttelijät ovat erittäin taitavia eläytyessään rooleihinsa sekä elokuvan miljöö on kaunista katseltavaa yksityiskohtineen. Siemin ja Winnien omassa elokuvassa näkyy taitavasti erilaisten elokuvagenrejen käyttö. Raparperimehun katsojaan voikin iskeä kipinä oman elokuvan tekemisestä!


Oppimateriaali on suunnattu 4.–6.luokille.
Oppimateriaalin on laatinut luokanopettaja ja kulttuurituottaja Melina Lukkarinen.
Oppimateriaalin on tuottanut Koulukino.
Elokuvan tehtävien materiaalit on julkaistu lisenssillä:
Creative Commons CC BY-NC-ND 4.0 (nimeä – ei-kaupallinen – ei muutoksia)
Elokuva on vapaasti kouluissa katsottavissa ympäri vuoden KAVIn Elokuvapolku-palvelun kautta.

På svenska: Iris

Året är 1890. Iris, 8 år, bor med sin konstnärsmamma Ester i Stockholm. Iris är lillgammal och världsvan. Hon trivs som fisken i vattnet bland mammans konstnärsvänner. Nu väntar hon på det stora äventyret: Esters vernissage i Paris. På avresedagen får Iris till sin fasa veta att hon inte ska följa med. Då de tilltänkta barnvakterna får förhinder förs hon med postbåt iväg till det för henne obekanta Åland.

Gör så här:

Bekanta dig här med filmen IRIS, som vi nu erbjuder inom ramen för Skolornas filmvecka. Filmen rekommenderas för åk 3–6. Se presentationsfilmen!

 

Gå till www.filmkamraten.fi, där du får anvisningar för hur du ska beställa filmen för att streamas i skolan och får tillgång till det pedagogiska materialet. På sidan kan du också bekanta dig med Filmkamratens övriga utbud, som riktar sig till elever från förskolan till andra stadiet. Filmkamraten är enkelt, skojigt och gratis att använda!

OBS! Kom ihåg att beställa filmen senast dagen innan du tänkt visa den för dina elever. På så sätt garanterar du att du får länken och lösenordet till filmen i tid och har också möjlighet att testa hur visningen sker i praktiken.

Filmkamraten har utvecklats av Walhalla rf och Finlandssvenskt filmcentrum med stöd av undervisnings- och kulturministeriet och riktar sig till svenskspråkiga skolor (även språkbad) i Finland. Via Filmkamraten får du visa ett tiotal nordiska filmer gratis för dina elever och jobba med Filmkamratens skojiga och lärorika pedagogiska material.

Filmkamraten deltar i Skolornas filmvecka, så att ni via temaveckan kommer i gång med användandet av vår tjänst, som är tillgänglig året om.

www.filmkamraten.fi

Kontakt och tilläggsuppgifter:
Mikaela Westerlund
Finlandssvenskt filmcentrum
mikaela.westerlund(at)filmcentrum.fi
tel. 040 548 63 93

Pikku Ilona ja hänen karitsansa

Mika Waltarin tarinaan perustuva elokuva Pikku Ilona ja hänen karitsansa on aiheeltaan yllättävän ajankohtainen. Sen teemojen pohjalta voi käsitellä paitsi Suomen historiaa myös tämän päivän Euroopan tilannetta. Elokuva kertoo reippaan orpotytön monipolvisesta evakkomatkasta Karjalasta Helsinkiin.

Elokuvan pääosassa nähdään topakka kuopiolaistyttö Riitta Hämäläinen, joka näyttelee ajan tyylin mukaisesti. Koeyleisön, nuorten 3.–4. luokkalaisten mielestä tyttöön ja tämän tarinaan on helppo samaistua.

Ilonan tarina käynnistyy dokumentaarisilla sotakuvilla, mikä tuo muuten sadunomaiseen tarinaan aitoa dramatiikkaa. Ilona joutuu pakenemaan kotiseudultaan ja jättämään taakseen kotinsa. Mukaansa hän saa vain pienen karitsansa, suojattinsa. Oma-aloitteisella ja rohkealla tytöllä ei mene aikaa uusien asioiden ja tapojen opettelemiseen, eikä hän kavahda ikäviäkään tilanteita.


Oppimateriaali on suunnattu 3.-luokkalaisille
Oppimateriaalin ovat laatineet Kirsi Raitaranta KAVIsta ja Marjo Kovanen Koulukinosta.
Oppimateriaalin on tuottanut Koulukino ry.
Elokuvan tehtävien materiaalit on julkaistu lisenssillä:
Creative Commons CC BY-NC-ND 4.0 (nimeä – ei-kaupallinen – ei muutoksia)
Elokuva on vapaasti kouluissa katsottavissa ympäri vuoden KAVIn Elokuvapolku-palvelun kautta.
Elokuva on katsottavissa myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Pekka ja Pätkä puistotäteinä

Sarjakuvataitelija Ola Fogelberg loi hahmon Pekka Puupää, jonka kommelluksissa mukana touhusi myös taiteilijan luoma hahmo Pätkä. Sarjakuvaa Pekka ja Pätkä julkaistiin vuodesta 1925 vuoteen 1975. Suomen Filmiteollisuus SF Oy innostui suurta suosiota niittäneestä sarjakuvasta, jonka seurauksena ensimmäinen elokuva ”Pekka Puupää” valmistui vuonna 1953. Puupää-elokuvasarjaan tehtiin 13 elokuvaosaa, joista Pekka ja Pätkä puistotäteinä on sarjan neljäs elokuva. Puupää-elokuvasarja leimasi suomalaisessa elokuvan historiassa kokonaista aikakautta 1950-luvulla, ja Pekka ja Pätkä vakiintuivat kansansuosikeiksi.

Elokuvassa Justiina, Pekan vaimo, patistaa Pekkaa työnhakuun. Pekka tarvitsee tietysti moiseen urakkaan apuriksi kaverinsa Pätkän. Parivaljakko yrittää etsiä itselleen töitä kesäisessä Helsingissä. Pekka ja Pätkä saavat hyviä työtarjouksia ja kokeilevatkin erilaisia ammatteja, mutta jokainen yritys syystä tai toisesta menee pieleen. Kumppanukset pääsevät vielä kokeilemaan puistotädin ammattia. Nälkiintynyt ja yksinäinen pikkupoika Otto sattuu samaan aikaan kuljeskelemaan puistossa ja näin Pekka ja Pätkä tutustuvat äitinsä menettäneeseen ja isänsä kadottaneeseen poikaan Ottoon. Vaikka Pekan ja Pätkän työ puistotäteinä menee mönkään, parivaljakko ottaa Oton suojatikseen. Kolmikko ryhtyy jälleen työnhakuun ja kommellukset seuraavat toisiaan. Lopulta Otto saa hyvän työtarjouksen laulutaidoillaan. Laulutaidot tuovat Oton onneksi hänelle muutakin kuin vain rahaa!

Puupää-elokuvasarjan elokuvat nousivat koko kansan suosioon ja ovat olleet tunnettuja kautta Suomen ainakin vanhemman väestön keskuudessa. Elokuvat ovat olleet myös erityisesti suosittuja nostalgian vuoksi. Elokuvien avulla näkee välähdyksiä 1950-luvun Helsingistä sekä suomalaisesta elämänmenosta siihen aikaan. Pekan ja Pätkän kommelluksia seuraamalla huomaa asioita, jotka ovat toisin nyky-Suomessa. Pekka ja Pätkä johdattavat katsojan huumorin, tapojen, ammattien ja käyttäytymismallien maailmaan, jotka poikkeavat siitä mitä olemme tottuneet näkemään ja kohtaamaan.


Oppimateriaalin teemoja: suomalainen kulttuuriperintö, menneisyys, suomalaisen elokuvan historia, komedia, farssi, elokuvamusiikki
Oppimateriaali on suunnattu 3.-luokkalaisille.
Oppimateriaalin on laatinut luokanopettaja ja kulttuurituottaja Melina Lukkarinen.
Oppimateriaalin on tuottanut Koulukino ry.
Elokuvan tehtävien materiaalit on julkaistu lisenssillä:
Creative Commons CC BY-NC-ND 4.0 (nimeä – ei-kaupallinen – ei muutoksia)
Elokuva on vapaasti kouluissa katsottavissa ympäri vuoden KAVIn Elokuvapolku-palvelun kautta.
Elokuva on katsottavissa myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä

Sarjakuvataitelija Ola Fogelberg Pekka Puupään ja tämän kommelluksissa mukana touhuavan Pätkän vuonna 1925. Pekka ja Pätkä -sarjakuvaa julkaistiin vuoteen 1975 saakka. Suomen Filmiteollisuus SF Oy innostui suurta suosiota niittäneestä sarjakuvasta ja elokuva Pekka Puupää valmistuikin vuonna 1953. Puupää-elokuvasarjaan tehtiin 13 elokuvaosaa, joista Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä on sarjan kolmas. Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä on myös sarjan ensimmäinen elokuva, jonka elokuvan nimessä esiintyi parivaljakon toinen puolisko Pätkä. Puupää-elokuvasarja leimasi suomalaisessa elokuvan historiassa kokonaista aikakautta 1950-luvulla ja Pekka ja Pätkä vakiintuivat kansansuosikeiksi.

Pekka ja Pätkä huomaavat lehdestä uutisen, jonka mukaan Lapissa olisi nähty lumimies ja radiojuontaja Karvajärvi on luvannut miljoona markkaa sille, joka tuo lumimiehen hänen show’hunsa. Pekka ja Pätkä eivät kuitenkaan muista, että on aprillipäivä, vaan saavat Justiinankin houkuteltua mukaansa Lappiin lumimiestä nappaamaan. Lapissa Pekka ja Pätkä sotkeentuvat lisäksi kolmiodraaman pyörteisiin, mikä äityykin lopulta neliödraamaksi. Kommelluksilta ei vältytä, mutta lopulta rimpuileva paketti saadaan toimitetuksi Karvajärven ohjelmaan. Pekka ja Pätkä naurattavat edelleen lapsiyleisöä vuosikymmentenkin jälkeen.

Lisätietoa elokuvasta löytyy KAVI:n Elonetistä ja Elokuvapolulta.


Oppimateriaalin teemoja: perinteet, aprillipäivä, suomalainen kulttuuriperintö, suomalaisen elokuvan historia, komedia, kuvaus, visuaaliset tehosteet, trikit
Oppimateriaali on suunnattu 4.–6.-luokkalaisille
Oppimateriaalin on laatinut luokanopettaja ja kulttuurituottaja Melina Lukkarinen.
Oppimateriaalin on tuottanut Koulukino.
Elokuvan tehtävien materiaalit on julkaistu lisenssillä:
Creative Commons CC BY-NC-ND 4.0 (nimeä – ei-kaupallinen – ei muutoksia)
Elokuva on vapaasti kouluissa katsottavissa ympäri vuoden KAVIn Elokuvapolku-palvelun kautta.
Elokuva on katsottavissa myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Näkymätön Elina

Elokuvan katsominen vaatii salasanan, jonka pystyt tilaamaan Elokuvapolun sivulta. Salasana lähetetään ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen. Suomenkielisessä tekstityksessä on havaittu tekninen ongelma, johon emme pysty vaikuttamaan tällä hetkellä. Ongelmat voivat vaikeuttaa elokuvan ymmärtämistä.


Kaikki sanovat Elinan olevan kuin isänsä, joka on kuollut ja jonka kanssa Elina käy kahdenkeskisiä keskusteluja suolla. 10-vuotias Elina joutuu koulussa opettajan silmätikuksi, koska ei anna periksi tiukkojenkaan käskyjen ja nöyryytysten edessä.  Onneksi kouluun tulee uusi opettaja, joka riemastuttaa olemuksellaan ja auttaa hädässä. Elokuva on valmistettu suomalais-ruotsalaisena yhteistuotantona.

Kertomus Näkymättömästä Elinasta sijoittuu 1950-luvun alkuun Torniojokilaaksoon. 10-vuotiaan Elinan (Natalie Minnevik) perhettä elättää ja pitää koossa nuori äiti (Marjaana Maijala). Elina kaipaa isäänsä, jonka on menettänyt vastikään. Tyttö ei osaa puhua surustaan äidilleen vaan pakenee sitä mielikuvitusystäviensä luo suolle, missä hän tuntee olevansa lähellä isäänsä.

Elina on juuri parantunut tuberkuloosista ja pääsee vihdoin aloittamaan koulun. Koulussa kuitenkin Elinan kehittynyt oikeudentunto ja vahva oma tahto saavat aikaan kahnausta pääopettajatar Tora Holmin (Bibi Andersson) kanssa alusta saakka. Tukholmasta tullut opettajatar on päättänyt opettaa suomea puhuville erämaan lapsille ruotsia – vaikka väkisin.

Tarina perustuu ruotsalaisen Kerstin Johansson i Backen romaaniin, joka on ilmestynyt suomeksi syksyllä 2002 nimellä ”Näkymätön Elina”.


Oppimateriaalin teemoja: kiusaaminen, koulu, 1950-luku, ruotsin kieli, syömishäiriöt, stereotypiat, kuolema
Oppimateriaalin tehtävät on laadittu perusopetuksen 4.–9.-luokille.
Oppimateriaalin on laatinut kuvataide- ja luokanopettaja Hanna Niinistö apunaan työryhmä Annika Henriksson, Minna Hautaniemi ja Outi Freese.
Oppimateriaali on tuottanut Koulukino ry.
Elokuvan tehtävien materiaalit on julkaistu lisenssillä:
Creative Commons CC BY-NC-ND 4.0 (nimeä – ei-kaupallinen – ei muutoksia)
Elokuva on vapaasti kouluissa katsottavissa ympäri vuoden KAVIn Elokuvapolku-palvelun kautta.

Oppimateriaali ruotsiksi

Valasratsastaja

Elokuvan katsominen vaatii salasanan, jonka pystyt tilaamaan Elokuvapolun sivulta. Salasana lähetetään ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen.


Valasratsastajan tarina sijoittuu Whangaraan, Uuden-Seelannin itärannikolle, jonka asukkaat maorit uskovat polveutuvansa Paikeasta eli valasratsastajasta. Muinaisen mytologian mukaan joillakin poikkeuksellisilla ihmisillä on kyky puhua valaiden kanssa. Valaiden hyvinvointi kertoo koko maailman hyvinvoinnista.

Valasratsastaja kertoo Paikea-tytön ja samalla hänen perheensä kohtaloista. Tyttö syntyy kylänvanhimman, Koron, esikoispojan esikoiseksi, josta odotetaan rapistuvan, autioituvan kylän pelastajaa. Äiti ja kaksosveli kuolevat synnytyksessä, eikä tyttövauva kelpaa isoisän mielestä kylän johtajan tehtävään. Tytölle ei varsinkaan olisi saanut antaa pojan nimeä, erityisesti kun Paikea on pyhä sankari, esi-isistä tärkeimpiä. Isoisä ei voi mitään, sillä Paikea saa nimensä äidin viimeisen toiveen mukaan. Pain isä pakenee tilannetta, ja tyttö jää isovanhempien kasvatettavaksi. Hän saavuttaa isoisän kiintymyksen, mutta välit tulehtuvat, kun tyttö haluaisi tämän kouluttavan hänet johtajaksi eikä Paikeaa oteta mukaan miesten oppiin. Mutta kun valaat alkavat kärsiä, koko kylän on tehtävä yhteistyötä. Tyttö ottaa perintöönsä kuuluvan vastuun, nousee ratkaisijan osaan ja lunastaa paikkansa vaikuttavalla tavalla.


Oppimateriaalin teemoja: Elokuvakerronta ja symbolit, perinteet ja sukupuut, sukupuoliroolit, maorit, valaat ja Uusi-Seelanti.
Oppimateriaalin tehtävät on suunniteltu alakoulun 4.–6. luokille. Sopii soveltuvin osin myös yläkouluille.
Oppimateriaalin on laatinut äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Minna Hautaniemi.
Oppimateriaalin on tuottanut Koulukino.
Oppimateriaali on julkaistu vuonna 2002. Oppimateriaali on päivitetty vuonna 2021.
Elokuvan tehtävien materiaalit on julkaistu lisenssillä:
Creative Commons CC BY-NC-ND 4.0 (nimeä – ei-kaupallinen – ei muutoksia)
Elokuva on vapaasti kouluissa katsottavissa ympäri vuoden KAVIn Elokuvapolku-palvelun kautta.

Sivun alkuun
https://www.kulttuurivalve.fi/fi/lastenkulttuurikeskus/etusivu/http://www.koulukino.fi/https://elokuvapolku.kavi.fi/https://www.kavi.fi/https://ihmefilmi.fi/https://www.cined.eu/fihttp://mediametka.fi/https://filmkamraten.fi/https://www.oulufilmfestival.fi/http://www.lastenkulttuuri.fi/https://culture.hu/fi/helsinkihttp://minedu.fi/etusivu