YLÄKOULUN ELOKUVAVIIKKO: KOETAAN

Komisario Palmu ja trillerin lajityyppi

Jännitys elokuvassa

Elokuvan jännitys on ajoituksen ja leikkauksen taidetta, harkittuja kuvakulmia, kamera-ajoja ja merkityksillä ladattuja kuvia.

Jännityksen tekniikat ovat olennainen osa elokuvan kieltä. Elokuvakerronta on aina sen alkuajoista alkaen käyttänyt jännitystä tarinan kuljettamisessa: milloin jännitystä on luotu mykkäelokuvan hurjissa tempuissa, klassisen westernin kaksintaistelukohtauksissa tai jopa romanttisessa draamassa.

Jännityksen eri muodot (rikos, kauhu, trilleri) pohjaavat kirjallisuuteen – kuten moni muukin elokuvan käyttöön päätynyt lajityyppi. Trilleri sinällään väistää puhtaan lajityypin määritelmän, sillä se usein sisältää myös muita elokuvan lajeja tai alalajeja – tai käy adjektiivintapaisena määrittelynä elokuvalle. Rikoselokuva tai film noir, seikkailuelokuva, science fiction tai vakoilujännäri voi olla trilleri.

Sanotaan, että pohjimmiltaan rikoselokuvan ja trillerin ero on siinä, että rikoselokuvassa tärkeintä on löytää syyllinen ja motiivi tehtyyn rikokseen, trillerissä taas pyritään estämään rikosta tapahtuvaksi – tai toisen rikoksen tapahtumista. Rikos- ja dekkarigenressä rikos on yleensä tapahtunut elokuvan alussa ja elokuvan aika käytetään tapauksen selvittelyyn. Trillerissä rikos tapahtuu vasta elokuvan loppuvaiheilla.

Komisario Palmun erehdys trillerinä

Suomessa trilleri tai ylipäätään rikoselokuva ei ole yleinen lajityyppi, mutta erityisesti sotavuosina tehtiin runsaan komediatuotannon ohella myös vakoilujännäreitä. Matti Kassilan Komisario Palmun erehdys (1960) on puolestaan hieno, komediallisesti virittynyt rikoselokuva, jota kerrontansa takia voidaan pitää myös puhdasverisenä trillerinä.

Elokuva ei kuitenkaan solahda puhtaasti yhteen genreen, mikä tekeekin siitä jo lähtökohtaisesti suuren yleisön suosikin. Komisario Palmu erehdys on oikeastaan malliesimerkki siitä, mihin nyky-Hollywoodissa tavoitellaan: elokuvaa, joka voidaan markkinoida useamman lajityypin kautta ja näin maksimoida kohdeyleisö.

Kassila käyttää loistavasti trillerin kerrontatapoja hyväkseen, parhaimmillaan liikkuva kamera ja musiikin tarkka käyttö tuovat mieleen Hitchcockin elokuvataiteen.

Tapahtumien miljöö on 1930-luvun Helsinki. Murhan tapahtumapaikka, Rygseckin talo on linnamainen synkkä talo, jossa seurapiirinuoret kokoontuvat rikosleikkiin. Elokuvassa on sävähdyttävän tummaa dramatiikkaa. Valaistusratkaisun vahvoilla varjoilla luodaan pelottava tunnelma, joka muuttuu aidon kauhistuttavaksi huolellisesti suunnitellulla kamera-ajolla. Osmo Lindemanin musiikki tehostaa elokuvan jännitystä ja dramatiikkaa tehokkaasti – samoin kuin sen koomisia tunnelmia. Liian vakavaksi tunnelma ei siis muutu. Salapoliisitarinaa mukaillen jännittävää ongelmavyyhtiä ratkotaan vihje kerrallaan. Romanttinen viritys keventää sekin rikostarinaa.

Palmussa on myös yhteiskunnallinen ulottuvuutensa. Kaikkitietävä ja kaikki langat käsissään tiukasti pitävä Palmu edustaa vanhaa järjestelmää. Hän istuu huonosti muutoksiin, ja tekee mielellään pilaa kouluja käyneestä apulaisestaan. Toisaalta esiin nostetaan luokkajako ja yläluokan rappio.

  • Mitä lajityyyppiä Komisario Palmun erehdys mielestäsi edustaa ja miksi?
  • Mikä oli mielestäsi elokuvan jännittävin kohta?
  • Miten Komisario Palmun erehdyksessä luodaan jännitystä? Tutustu Elokuvapolulla elokuvan valaistukseen ja kameran liikkeisiin.
  • Mitä muita suomalaisia jännityselokuvia tulee mieleesi?
  • Millaisia rikosromaaneja ja -elokuvia itse olet lukenut tai nähnyt, miten vertaisit Komisario Palmun erehdystä niihin? Millainen komisario Palmu on verrattuna muihin tunnettuihin dekkarihahmoihin?