Suomalaisen elokuvan uusi aalto

1. Suomalaisen elokuvan 1960-luvusta puhuttaessa ei voi välttyä kuulemasta ”suomalaisesta elokuvasta vuonna nolla”. Mitä tällä oikein tarkoitetaan ja mitä se merkitsee suomalaisen elokuvan historian kannalta?

1950- ja 60-lukujen vaihteessa studiojärjestelmä ajautui kriisiin ja vuonna 1963 teollinen elokuvatuotanto suomessa päättyi. Myös televisio tunkeutui tuohon aikaan viihdemarkkinoille vieden ihmisiä elokuvateattereista. Tästä seurasi murros, johon sisältyi valtiollisten tukitoimenpiteiden, tukipolitiikan ja valtionpalkintojärjestelmän aloittaminen. Jörn Donner loi käsitteen vuonna 1961 kirjoittamassaan esseessä Suomalainen elokuva vuonna nolla. Tämä viitta noina aikoina syntyneeseen rajaan ”vanhan” ja ”uuden” suomalaisen elokuvan välillä. Nollavuoden taakse jää studiojärjestelmän aika ja siitä alkaa valtion aktiivisen elokuvapolitiikan aika, jolloin elokuvalle alettiin myöntää taloudellista tukea. Kehitys johti vuonna 1969 Suomen Elokuvasäätiön perustamiseen. Donner itse näki nollavuoden tilanteen niin lannistavana että päätti lähteä Ruotsiin. Uusi aalto sisältää siten sekä muutoksen elokuvailmaisussa että murrokset kulttuuripolitiikassa. 
Lisätietoa yleisesti:
    • Pantti, Mervi 1998: Kaikki muuttuu… elokuvakulttuurin jälleenrakentaminen Suomessa 1950-luvulta 1970-luvulle. Suomen elokuvatutkimuksen seura. (Käsittelee suomalaista elokuvaa 60-luvun alun nuorisoelokuvasta uuteen aaltoon ja 70-luvun alun poliittisen elokuvan nousuun.)
    • Toiviainen, Sakari 1975: Uusi suomalainen elokuva. Helsinki: Otava.
    2. a) Selvittäkää miksi Käpy selän alla on niin merkittävä suomalaisen elokuvan kannalta ja mikä siitä tekee uuden aallon elokuvan?
      ”Mikko Niskasen Käpy selän alla kuuluu ehdottomasti suomalaisen elokuvataiteen historian merkkitapauksiin. Kävyssä ei enää ole jäljellä vanhaan suomalaiseen elokuvatraditioon kuuluvia aineksia lukuun ottamatta joitain parodisia kohtauksia. sen on tehnyt henkilö, joka tuntee aikansa ja sen nuoret ja nuorten ongelmat.” Näin luonnehditaan Uutis-Valjakon arviossa (30.3.1968) elokuvaa, joka merkitsi murrosta suomalaisessa elokuvassa. 
      Käpy selän alla on usein nimetty uuden suomalaisen elokuvan läpimurto-teokseksi. sen luontevaa ”elokuvallista impressionismia” pidettiin raikkaana tuulahduksena teatteri-ilmaisuun sidotun elokuvantekotavan jälkeen. Sitä kuvailtiin pääasiassa ylistävillä adjektiiveilla ”hallittu, raikas, rohkea, ajankohtainen” se oli ”herkkää, elävää ja vivahteikasta kuvakerrontaa”. Sen nähtiin olevan moderni elokuva, täynnä uuden aallon improvisaatiohenkeä ja välittömyyttä, jota studiokohtausten puuttuminen korosti. (mm. Uusimaa 17.1.1967, YOL 31/67). Se oli yksi niistä suomalaisista uuden aallon elokuvista, joiden ansiosta katsottiin Jörn Donnerin vuonna 1961 määrittelemän nollavuoden olevan ohitettu. Se oli myös yleisömenestys jonka elokuvateatterissa näki 700 000 katsojaa ja jota onnistuttiin myymään myös ulkomaille kolmeentoista maahan.
        b) Ohjaaja Mikko Niskanen on itse todennut elokuvan kuvausvaiheessa: ”yritämme kuvauksellisesti uutta ja muutenkin uutta, intiimiä, rehellisesti nykyhetkeä ja – ihmistä.”
          • Miten hän on tässä tavoitteessa mielestänne onnistunut? Keskustelkaa.
          c) ”Elokuva ei koskaan kuole. Televisio ja autojen aikaansaama elämäntavan muutos vähensivät yleisöä, mutta tämä vaihe on jo päättymässä. Kokonaisuutena tarkastellen elokuvateattereiden katselijamäärät nousevat jälleen. Ihmiset haluavat nähdä elokuvia. Elokuva on oma itsenäinen taide- ja viihdemuotonsa, jolla löytyy sijansa muiden rinnalla. On asioita, jotka vain elokuva voi kertoa.” Tätä mieltä oli toimittaja Anneli Sauli Pakkasvirta, joka oli seuraamassa Käpy selän allakuvauksia ja joka kuvasi suomalaisen elokuvan lupausta Mikko Niskasta kiinnostavaksi, vitaaliksi, impulsiiviseksi ja hyvin originelliksi. (”Elokuva elää sittenkin” UM 22/66)
            • Tällä tavalla elokuvan tulevaisuutta siis visioitiin 1960-luvulla, mitä ajattelette visiosta nykypäivän näkökulmasta? Onko visio toteutunut?
            d) ”On asioita, jotka vain elokuva voi kertoa.” Tämä toteamus kuulostaa aika ylevältä ja juhlalliselta, pohtikaa tarkemmin sen sisältöä. Jakakaa luokka kahtia, toinen puoli keksii väitettä puolustavia argumentteja ja toinen sitä vastustavia. Tuokaa esiin elokuvailmaisun erityislaatuun liittyviä piirteitä myös Käpy selän alla– elokuvan kautta, voitte poimia siitä esimerkkejä väitteidenne tueksi ja pohtia millä muilla imaisukeinoilla samoja asioita voisi kuvata. Voitte tuoda esiin myös esimerkkejä muista näkemistänne elokuvista. Pohtikaa myös mitä asioita elokuva mahdollisesti ei voi kertoa.